EU ja turvallisuuden uusi agenda
Sotataidon laitoksen erikoistutkija Tommi Koivula, 45, käsittelee pian julkaistavassa monografiassaan keskustelun suuntaviivoja EU:n sotilaallista ulottuvuutta koskevissa kysymyksissä.
Uhkamaisema Euroopan näkökulmasta tuntuu viime vuosina laajentuneen ja monipuolistuneen. Aikanaan rauhan puolesta perustettu Euroopan Unioni on ajautunut osaksi ulkoisten ja alueen sisäisten konfliktien ja kriisien sumaa. Pakolaiskriisi, Lähi-Idän tilanne ja Venäjän tavoittelema uudenlainen turvallisuusarkkitehtuuri ovat tuoneet EU:n syvän rauhan tilaan merkittäviä säröjä. Ympäröivät tapahtumat ovat pakottaneet unionia oikeuttamaan toimintaansa toisella tavalla – siihen kohdistuu odotuksia myös jäsenmailta itseltään. Politiikan agendalle on saatettu myös keskustelu sotilaallisen puolustuskyvyn tarpeesta. Tämä EU:n sotilaallinen ulottuvuus ja sen perimmäinen tarkoitus on myös Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija, YTT Tommi Koivulan tarkastelun keskiössä.
Jo vuodesta 2004 MPKK:lla työskennellyt Koivula tarkastelee kesäkuun 2016 aikana ilmestyvässä, kustantamo Routledgen kustantamassa kirjassaan The European Union and the use of Military Force: Uncovering the Myths Euroopan unionissa esiintyvää puhuntaa omasta sotilaallisesta voimankäytöstään. Koivula pyrkii kartoittamaan aiheeseen liittyviä erilaisia keskusteluvirtauksia. Vahvasti rauhan ja koheesion kulminaatioksi perustetun EU:n sisäinen keskusteluavaruus omasta sotilaallisesta voimankäytöstään ei Koivulan mukaan ole kovin yhtenäistä. Yksi Koivulan julkaisun tuloksista onkin se, että sotilaallisella ulottuvuudella on ennen kaikkea symbolinen arvo, joka viestii sekä ulospäin että kansalaisilleen integraation edistymisestä. Sotilaallisen voimankäytön kohde ja oikeellisuus onkin yksi vaikeimpia EU:n toiminnassa määriteltävistä seikoista. Koivula määrittelee sen ikään kuin unionin sokeaksi pisteeksi, jonka ympärillä velloo päätöksentekokyvyttömyyttä, epävarmuutta ja ristiriitoja.
Päätöksenteon vaivalloisuuden taustalla vaikuttaa Koivulan mukaan erilaisia myyttejä, joista EU:n tapauksessa dominoivin on idea eurooppalaisesta integraatiosta rauhanprojektina. Kirjassaan Koivula korostaa, että EU:n taustalla piilevä myytti eroaa merkittävästi muista kansallisista myyteistä, jotka tavallisesti ovat synnyttäneet kansakuntia suurten koettelemusten, kuten sotien ja konfliktien, kautta.
– Kenttä on hyvin väreilevä. EU on pitkään elänyt tällaista rauhanprojektin myyttiä, mutta viime vuosien aikana uhkaympäristö on muuttunut epämukavammaksi, jolloin myös tämä vallitseva myytti saattaa tulla voimakkaammin haastetuksi, Koivula pohtii.
Turvallisuuden, rauhan ja sodan kysymykset ovat aina olleet erikoistutkija Koivulan kiinnostuksen kohteena. Paitsi EU:n turvallisuuspoliittiset asiat, hänen uraansa leimaavat myös teoreettismenetelmällinen harrastuneisuus ja opetustyö. Koivula on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa useita eri artikkeleita ja julkaisuja, joissa hän mm. pyrkii laajentamaan strategian tutkimuksen kenttää uusilla avauksilla. Nyt Koivula on osana kansainvälistä ja korkeatasoista tutkimusryhmää, jonka tarkoituksena on edistää osaamista asevalvontaan liittyvissä kysymyksissä.
– Aihe on pitkälti epämukavuusalueellani, mikä kuitenkin ilmentää erikoistutkijan työtä – mukavuusalueen ulkopuolelle uuden asian pariin joudutaan menemään aika ajoin. Joskus se on myös työn suola, Koivula perustelee työnsä mielekkyyttä.
