Konfliktipeli opetti haasteista ja yhteistyön voimasta

5.10.2017 8.47
Tiedote

Sotapelejä ja simuloituja skenaarioita on käytetty historiassa menestyksekkäästi analysoimaan sekä vaihtoehtoisia toimintatapoja että mallintamaan eri tapahtumien mahdollisia kehityskulkuja. Yhdestä tällaisesta pelistä saatiinkin esimerkki, kun kaikkiaan 50 pelaajaa Maanpuolustuskorkeakoulusta, muiden yliopistojen politiikka-ainejärjestöistä ja Kansainvälisen politiikan yhdistyksestä kerääntyivät Santahamina-taloon pelaamaan opiskelijoiden voimin järjestettyä konfliktisimulaatiota.

Simulaatio oli osallistujille ennen kaikkea oppimistapahtuma. Vaikka pääpaino oli itse pelillä, pelaajille järjestettiin edeltävänä päivänä laaja kattaus luentoja: kansanedustaja Pekka Haavisto sekä CMI opastivat neuvottelutekniikkaan ja kriisien ratkaisuun ja kapteeni Juha Kukkola puolestaan esitteli Itämeren alueen sotilaallisia suorituskykyjä. Professori Hanna Ojanen taustoitti EU:n roolia, kun taas tutkija Margareta Klabbers johdatti merioikeuden pariin ja entinen suurlähettiläs Pauli Järvenpää keskittyi Naton roolin tarkasteluun Itämerellä ja Virossa.

Tilanteet etenivät päivän aikana kiivaasti: osapuolten väliset kiistat näyttivätkin pelissä johtavan jo sotilaalliseen suurvaltakonfliktiin, mutta lopuksi Etyjin koolle kutsumat neuvottelut rauhoittivat tilanteen. Osapuolet pääsivätkin pelin viimeisillä minuuteilla sopimusluonnokseen, jossa jokainen valtio lupautui laskemaan sotilaallista valmiuttaan, mielenosoituksista kärsineeseen valtioon perustettiin tarkkailijaoperaatio ja EU yhdessä rintamassa lupautui rahoittamaan kehitysohjelmaa vähemmistöjen aseman edistämiseksi.

Simulaation aikana pelaajien eri taustat näkyivät mielenkiintoisella tavalla päätöksissä ja käytetyissä keinovalikoimissa. Sekä sotilaalliset että pehmeät suorituskyvyt löivät keskenään kättä ja vaikka osapuolet näkivätkin taloudellisen integraation liennyttävän roolin, tuettiin pehmeitä keinoja myös merkittävissä määrin voimapolitiikalla. Kiinnostavalla tavalla myös erilaisia ad hoc -instituutiorakenteita kuten "Itämeren terrorismin vastainen koalitio" pyrittiin luomaan, käyttäen samalla terrorismi-diskurssia häpeilemättä omien intressien ajamiseksi. Mielenkiintoisinta antia pelissä olivatkin tilanteet, joissa valtioiden päättäjät joutuivat puun ja kuoren väliin: liittolaisilla saattoi olla hyvin erilaisia käsityksiä päätöksien rationaalisuudesta ja seurauksista. Pelissä nähtiin myös kyber-operaatio, kun erään osapuolen tilanteenarvioinnin mukaan sotilaalliset keinot olisivat olleet tilanteeseen liian kovia, mutta jotain oli vallitsevassa tilanteessa pakko tehdä.

Kaikkiaan peli oli onnistunut ja äärimmäisen mielenkiintoinen. Se opetti osallistujille ja järjestäjille paljon konfliktien ratkaisun haasteista, monisyisten intressien yhteensovittamisen vaikeudesta ja eskalaation seurauksista. Järjestäjän näkökulmasta oli myös hauska huomata, kuinka hyvin pelaajat imeytyivät edustamansa valtion intresseihin ja retoriikkaan, sekä siihen dynamiikkaan jonka ympärille turvallisuusympäristö myös todellisuudessa rakentuu.

Teksti: luutnantti Juuso Eskonmaa ja kapteeni Ville-Oskari Sallinen, Maanpuolustuskorkeakoulun oppilaskunta