Varusmiestoimittajan reportaasi Vuosangan harjoituksesta
Pimeällä toimimisesta

26.1.2017 11.40
Tiedote

Valaistuksen puute tuo lisää haasteita toiminnalle kaikilla elämän osa-alueilla. Esimerkiksi rakennustyömailla pimeys hankaloittaa töitä ja tekee niistä turvattomampia. Sotilaat taas saattavat joutua harjoittelemaan täydessä pimeydessä. Kun hyppysissä kulkee kovia ampumatarvikkeita edellä mainitut ilmiöt voimistuvat entisestään. Mutta pimeä voi olla sotilaalle myös yllättävä liittolainen – jos sitä osaa hyödyntää.

Ryhmän hyökkäysammunnat pimeällä alkavat tuttuun tapaan riviin järjestymisellä ja käskynannolla. Päiväammunnoista poiketen jokaisen taistelijan selkään oli kiinnitetty pieni vihreä valonlähde – turvallisuuden vuoksi kaikki taistelijat on merkattava.

Käskyn jälkeen varusmiehistä ja kadeteista koottu ampuva osasto siirtyy asemiin, matkan varrella räjäyttäen kovan putkiraivainräjähteen – yksi Vuosangan suomista eduista ovat kovat räjähdystarvikkeet, joilla varusmiehet saavat harvoin harjoitella. Vaikka Aurinko on jo laskenut, on valoa sen verran, että polun reunat juuri erottaa. Harjoituksen tekee turvalliseksi se, että samat kaavat on harjoiteltu huolella jo aiemmin päiväsaikaan.

Mäenharjalla taistelijat maastoutuvat ja valaisumies kaivelee valopistoolia esiin. Nykyaikainen teknologia, kuten lämpökamerat ja valonvahvistimet, tehostavat paljon pimeätoimintaa. Tässä harjoituksessa välineistö on kuitenkin perinteikkäämpää. Valoraketti valaisee hyvin koko taistelukentän ja maalialueen – mutta vain hetken, sillä valoa riittää vain noin viidestä kymmeneen sekuntia. Tämän lyhyen hetken ajan taistelijat ampuvat reippaasti ja aikailematta valojuovaluodein vielä kun kohde näkyy. Sitten kuuluu taikasana "Liikkeelle!", ja ryhmä sykkii kapeita polkuja pitkin seuraavaan asemaan. Täällä kaava toistuu, jonka jälkeen palataan lähtöpaikalle kuulemaan palaute.

Pimeä hankaloittaa joukkojen liikettä ja tulenkäyttöä taistelussa. Lisäksi ilman tehokasta näkökykyä virheiden ja eksymisten riski kasvaa. Samalla pimeys antaa kuitenkin myös suojaa, sillä se hankaloittaa vihollisenkin tulitoimintaa. Joukkojen toiminta onkin siten rytmittynyttä, että tuli on sidottu valoon ja liike pimeään. Jos pimeätoimintaa ei ole kunnolla harjoitettu, saattaa valon puute aiheuttaa arkuutta toiminnassa, ja joillakin psyykkinen elementti on ehkä pimeydessä voimakkaammin esillä.

Palautetilaisuudessa harjoitukseen osallistuneet varusmiehet nostivat esille Vuosangassa toistuneen teeman ja kiittivät hyvin järjestetystä koulutuksesta. Tavallisessa varusmiesyksikössä ei juurikaan ole resursseja tai mahdollisuuksia järjestää pimeäammuntoja, joka tekee kadettien ampumaleiristä varusmiehille ainutkertaisen kokemuksen. Myös ampumatarvikkeiden ylenpalttisuus on saanut yleisesti kehuja.

Harjoituksessa ryhmänjohtajana toiminut alikersantti Lauri Künnap Kainuun prikaatista tarjoaa nuoren varusmiehen käytännönläheisyyttä pimeätoimintaan:

– Pimeys myös antaa taistelijalle harjoituksissa: valojuovat, -pistoolit ja -raketit luovat ihan oman elementtinsä pimeyteen. Saa paljon näyttävämmän show’n, kunnon fiilistä ja adrenaliinia.

Toisena ammunnan valvojana toimineen kapteeni Anna Puolakan mukaan pimeä asettaa valvojan näkökulmasta ylimääräisiä haasteita harjoitusturvallisuudelle ja autenttisesta tositilanteen simulaatiosta onkin hieman tingittävä esimerkiksi täydellisen valokurin osalta. Myös valvojana toimineen, Maasotakoulun pioneerikouluttajan, kapteeni Mika Puronhaaran mukaan yleisemmin pimeätyöskentelyssä on tärkeää ymmärtää missä tilanteissa on pelattava ilman valoja ja milloin valoja puolestaan voi hyödyntää.

– Esimerkiksi pioneerien suluttamista on mahdotonta tehdä täysin pimeässä, sillä koneilla ei pysty kaivamaan ilman valoja. Toisin kuin etulinjan jääkärit, monta kilometriä rintamalinjan takana valoja voikin jo käyttää, ja näin myös nopeutetaan omaa työtä, Puronhaara havainnollistaa.

Vuosangan leveysasteilla tammikuiseen päivään mahtuu vain vajaa kuusi tuntia auringonvaloa. Pimeäosaaminen on talvella erittäin olennainen osa sotilaan perustaitoja. Valottomassa yössä kuitenkin kuuloaisti terävöityy ja puheen merkitys kommunikaatiossa kasvaa. Tilanne on monelle uusi ja outo, mutta siihen voi oppia riittävän harjoittelun kanssa – ja siihen myös oppii. Tuskin yhdeltäkään harjoitukseen osallistuneelta kadetilta tai varusmieheltä tarvitsee kysyä: Ettehän pelkää pimeää?