Väitöstilaisuus sotahistoriasta

16.4.2018 10.51
Tiedote

Sotahistorian tieteenalalle lukeutuva väitöstilaisuus järjestetään 9.5.2018 Maanpuolustuskorkeakoulun Santahaminatalon auditoriossa alkaen kello 10.

Väitöstyö "Diletantteja vai taitajia? Päämajan valvontaosaston johtama valvonta ja vastavakoilu talvi- ja jatkosodassa." on majuri Vladimir Panschinin laatima. Väitöstilaisuuden vastaväittäjänä toimii professori Kimmo Rentola, Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimii dosentti Mikko Karjalainen Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Päämajan valvontaosasto toteutti valvontaa ja vastavakoilua. Valvonnalla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, jotka suunnattiin oman maan kansalaisiin ja joilla pyrittiin ennaltaehkäisemään ja paljastamaan maanpuolustusta vahingoittava toiminta. Vastavakoilulla puolestaan tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään ennalta estämään ja paljastamaan ulkovaltojen Suomeen kohdistama vakoilu. Rajanveto näiden kahden käsitteen välillä ei ole yksiselitteinen, sillä valvontaa suoritettaessa saatettiin päästä sellaisen jutun jäljille, joka paljastui vakoiluksi. Nyt tarkistettavassa väitöskirjassa osoitetaan, että valvonnan tehokkain toimintatapa oli tiedottajatoiminnan avulla tapahtunut tiedustelutoiminta. Tässä tarkoituksessa valvontaosasto värväsi valvonnanalaisista kohteista, kuten esimerkiksi joukko-osastoista, esikunnista, sotasairaaloista jne. henkilöitä tiedottajikseen, jotka kertoivat valvontaosastolle kuulemistaan ja näkemistään epäilyttävistä asioista.

Vastavakoilun tehokkaimmat työtavat olivat puolestaan kuulustelutiedustelu ja radioharhautus. Kiinnisaatujen vakoojien kuulustelutiedot olivat keskeinen osa valvontaosaston johtamaa vastavakoilua. Koko sota-ajan se jakoi valvontaelimilleen sekä keskeisille yhteistoimintatahoilleen vakoojiin kohdistetun kuulustelutiedustelun kautta saatuja tietoja vihollisen vakoilutoimintaa koskeneista tiedoista. Tämä toimintatapa oli avainasemassa vastavakoilun onnistumisen kannalta. Sen ansiosta viranomaiset niin koti- kuin sotatoimialueella olivat selvillä vihollisen koulutettujen vakoojien tuntomerkeistä, tehtävistä sekä suunnitelluista toiminta-alueista. Nämä tiedot edesauttoivat huomattavasti eri viranomaistahoja Suomeen lähetettyjen vakoojien kiinnisaamisessa.

Lähes jokainen Suomeen lähetetty koulutuksen saanut neuvostovakooja oli varustettu radiolla, jolla hänen piti lähettää tiedustelutietoja toimeksiantajalleen. Radion käytössä piili kuitenkin vaaransa, koska sen käyttö voitiin havaita. Tätä heikkoa kohtaa puolustusvoimien vastavakoilu käytti menestyksekkäästi hyväkseen jatkosodan aikana. Radioharhautus, joka perustui kiinni jääneen ja yhteistyöhön suostuneen vakoojan ja hänen radiolla ja tunnuksilla, taikka kiinni jääneen vakoojan radiolla ja tunnuksilla toteutettuun neuvostotiedustelun harhauttamiseen, oli yksi vastavakoilun tehokkaimpia työtapoja. Sen avulla pystyttiin kuormittamaan vihollisen tiedustelujärjestelmää ylimääräisellä työllä, sillä pystyttiin tuottamaan tappioita vihollisen vakoilukoneistolle sekä mahdollisesti edesauttamaan suomalaisten sotatoimien onnistumista.

Väittelijä Vladimir Panschin (s.1965) palvelee opettajana Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmässä. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän palveli yli 20 vuotta sotilastiedustelun eri tehtävissä, kuten mm. Suomen apulaispuolustusasiamiehenä Venäjällä vuosina 2013-2016.

Väitöstilaisuuteen on vapaa pääsy. Tilaisuus järjestetään sotilasalueella. Santahaminan varuskunnan portilla tulee esittää poliisin myöntämä kuvallinen henkilötodistus. Saapumisohjeet löydät täältä. Tilaisuuteen osallistuvia pyydetään ilmoittautumaan 2.5.2018 klo 16 mennessä osoitteessa www.lyyti.in/Panschinin_vaitostilaisuus

Panschinin väitöskirjan voi ladata Doria-julkaisuarkistosta.

Väittelijän yhteystiedot:
Vladimir Panschin
vladimir.panschin@mil.fi
p. 0299530533