Hyppää sisältöön

Yliopistojen välistä yhteistyötä

Maanpuolustuskorkeakoulu
Julkaisuajankohta 25.1.2017 11.49
Tiedote

Osa tohtoriväittelijöistä julkaisee väitöskirjansa eri korkeakoulussa kuin missä itse väittelevät. Mistä tällainen järjestely johtuu? Kapteeniluutnantti Juuso Säämänen väittelee 17. helmikuuta 2017, kun taas filosofian tohtori Markos Mölsä väitteli jo joulukuussa Helsingin yliopistolle. Molemmat kuitenkin julkaisevat väitöskirjansa Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjassa.

Aiemmin sotahistorian opettajana toiminut ja nyttemmin yleisesikuntaupseerikurssi 58:n oppilasupseeri, kapteeniluutnantti Juuso Säämänen väittelee helmikuussa aiheesta Suurmaihinnousun uhkasta kaappausyrityksen torjuntaan – Suomen meripuolustuksen maihinnousuntorjuntakyvyn kehittyminen jatkosodasta 1960-luvulle. Historiantutkimuksen alaisuuteen kuuluva väitöstutkimus pohtii maihinnousun torjuntaa erityisesti meripuolustuksen näkökulmasta. Tohtorintutkintonsa Säämänen aloitti 2006, vuosi sen jälkeen, kun hän oli valmistunut sotatieteiden maisteriksi.

– Aloittaessani minulla ei ollut senaikaisten vaatimusten vuoksi vielä tuolloin mahdollisuutta hakea sotatieteiden tohtoriohjelmaan. Olen muutenkin halunnut opiskella historiaa, ja Helsingin yliopistolla sain mahdollisuuden opiskeluun ja tutkimukseni suorittamiseen, Säämänen avaa.

Vaikka Säämänen väittelee filosofian tohtorin tittelistä, väitöskirja tulee hänen tahdostaan Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan. Minkäänlaista mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, vaan molemmista oppilaitoksista näytettiin vihreää valoa suunnitelmalle. Tällainen järjestely onkin kaikkien etu; tohtoritutkijan myötä Helsingin yliopistolle tulee ehkä paremmin tutuksi mitä Maanpuolustuskorkeakoulussa tehdään ja korkeakoulu saa taas poikkitieteellisyyttä.

– Tämä väitöskirja soveltuu paremmin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan, ja ennen kaikkea täältä ihmiset löytävät sen luultavasti paremmin kuin Helsingin yliopiston arkistoista, Säämänen kertoo.

– Lisäksi olen itse ajatellut tätä eräänlaiseksi oppikirjamateriaaliksi, ja operaatiotaidon ja taktiikan historiaan liittyvänä tutkimuksena tälle luultavasti löytyy enemmän opetus- ja muuta käyttöä Maanpuolustuskorkeakoulussa, hän jatkaa.

Mitä taas tulee erilaisiin titteleihin, joita väitöksen tekijälle tulee, niin Säämänen ei näe oleellista eroa siinä onko kyseessä filosofian vai sotatieteiden tai kenties jonkin muun kentän tohtori. Olennaista on itse tutkimus asiasisältöineen, eivät arvonimet.

Filosofian tohtori Markos Mölsä väitteli 16. joulukuuta 2016 tutkimuksellaan Rapid Identification of Selected Pathogens in Biothreat Preparedness. Tutkimuksessa on tuotettu ja testattu menetelmiä taudinaiheuttajien nopeaan tunnistamiseen kenttäolosuhteissa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kaikissa Puolustusvoimien päätehtävissä, eli maanpuolustuksessa, viranomaisyhteistyössä sekä kansainvälisissä tehtävissä ja myös siviiliyhteiskunnassa.

Mölsä työskentelee Biologisten uhkien osaamiskeskuksessa erikoistutkijana sekä tutkimus- ja kehitystyön koordinaattorina. Biologisten uhkien osaamiskeskus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Puolustusvoimien logistiikkalaitokseen kuuluvan Sotilaslääketieteen keskuksen yhteinen asiantuntijaorganisaatio. Osaamiskeskuksen päätehtäviin kuuluu biologisiin uhkiin varautuminen.

Työssään Mölsä on tehnyt yhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan bakteriologian ja immunologian yksikön kanssa. Koska laitoksella on kovatasoista osaamista, oli Helsingin yliopisto luonnollinen valinta väitöskirjatutkimukselle. Aiheeltaan väitöskirja osuu kuitenkin paremmin Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjaan biologisiin uhkiin varautumisellaan.

– Suuri osa biolääketieteen substanssiasioista osui Helsingin yliopiston tontille, ja Maanpuolustuskorkeakoulun tuki painatukseen liittyvissä asioissa oli korvaamaton. Silloin kun väitöskirjatyön teema ja tulokset hyödyntävät useamman yliopiston toimialaa, on yhteistyö hyvin antoisaa, Mölsä toteaa.

Maanpuolustuskorkeakoulukin hyötyy tällaisista järjestelyistä, sillä korkeakoulu saa lisää laadukkaita ja vertaisarvioituja tutkimuksia pääjulkaisusarjaansa sekä arvokasta poikkitieteellisyyttä. Lisäksi väitöstutkimusten myöhempi käyttö esimerkiksi opetuksessa on huomattavasti helpompaa, kun tekijänoikeusasiat ovat yksiselitteisempiä ja oikea käyttötarve määrittelee painosmäärät tai jakelutavat. Puhumattakaan siitä, että tutkimukset itsessään kasvattavat arvokkaasti inhimillisen tiedon määrää. Molemmat väitöstutkimukset ovatkin oivia esimerkkejä korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä, joka on parhaimmillaan koko tiedeyhteisön etu.

Kapteeniluutnantti Juuso Säämänen väittelee 17. helmikuuta Helsingin yliopistolla.

´