Esittelyssä: apulaisprofessori Tommi Koivula

Maanpuolustuskorkeakoulu 7.6.2019 10.19
Kolumni

Vuoden 2016 lakimuutoksella mahdollistettiin apulaisprofessorien ja apulaissotilasprofessorien virkojen perustaminen Maanpuolustuskorkeakouluun. Millaisia ihmisiä ja tutkimusta apulaisprofessorin nimikkeen takaa löytyy? Tutustuimme kaikkiin viiteen apulaisprofessoriin ja pyysimme heitä kertomaan erikoisaloistaan.

Tommi Koivula tarkastelee instituutioita ja strategiantutkimuksen teoriaa ja metodologiaa. Hän on toiminut syyskuun alusta lähtien Sotataidon laitoksella apulaisprofessorina. Koivulan tehtävänalana on strategia, ja opetusalana strategian tutkimuksen teoria ja metodologia, eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä, Euroopan unioni ja Nato. Kumpikin osa-alue sisältää erittäin laajan kirjon erilaisia tutkimuskohteita. Maanpuolustuskorkeakoulun lisäksi Koivulalla on myös rauhan- ja konfliktintutkimuksen dosentuuri Helsingin yliopistossa.

Taustaansa Koivula kuvailee samankaltaiseksi kuin muidenkin apulaisprofessorien.

– Tyypillisesti pyritään aika määrätietoisesti pysymään tässä tutkijan työssä, kuvaa Koivula apulaisprofessuuriin pätevöitymistä. – Julkaisuja tuottamalla, opettamalla, pyrkimällä toimimaan tiedeyhteisössä, vaikka konferensseihin osallistumalla tai muilla tavoin olemalla läsnä tiede- ja tutkijapiireissä. Sitä kautta se oikeastaan tulee.

Tutkimukseen Koivulalle on muodostunut kolme polkua parinkymmenen tutkijavuoden aikana. Yksi on ajankohtaisten kysymysten syntylogiikka, tohtoriksi Koivula väitteli jalkaväkimiinoihin liittyneestä julkisesta keskustelusta. Tämän jälkeen Koivula on tutkinut Euroopan unionin jäsenmaiden vaikeutta puhua sotilaallisesta voimankäytöstä, ja tällä hetkellä hän tarkastelee Nato-jäsenmaiden välillä käytävää keskustelua. Toinen iso jatkumo on instituutiot, alun perin Koivula rekrytoitiin viisitoista vuotta sitten Maanpuolustuskorkeakoululle erikoistutkijaksi perehtymään EU:n turvallisuuskysymyksiin.

– Tässä tapahtuu tosi paljon koko ajan, sekä Nato että EU hakevat jatkuvasti omaa turvallisuusrooliaan. Meille on kansallisesti tärkeää seurata näitä molempia organisaatioita, joista toiseen kuulumme ja toisen kanssa teemme erittäin läheistä yhteistyötä, ja pysyä perillä siitä, mitä näissä tapahtuu ja mihin suuntaan ne ovat menossa järjestöinä, Koivula kertoo.

Kolmantena keskeisenä teemana Koivulan työssä on alansa teoria- ja menetelmäpuoli, eli miten strategiaa tutkitaan. Tämä on oleellista esimerkiksi opinnäytetöitä ohjatessa, ja Koivula toivoo tulevaisuudessa ehtivänsä kirjoittaa yleistajuisen oppikirjan tai esityksen strategian alasta laajemmalle yleisölle.

Alansa tulevaisuuteen Koivula suhtautuu realistisesti, sillä tutkimusvolyymien kasvu ja laadukas ja kansainvälisesti noteerattu relevantti tutkimus eivät välttämättä onnistu ilman tutkimusresurssien lisäämistä.

– Ehkä se mihin voin myötävaikuttaa ja haluaisin edistää täällä, on se, että varsinkin väitöskirjatekijöitä saataisiin lisää, kriittistä massaa fiksuista hyvistä opiskelijoista, jotka ryhtyvät tekemään tohtorintutkintoa. Uskon, että puolustushallinto tarvitsee jatkossakin tieteellisesti koulutettuja asiantuntijoita, toteaa Koivula.