FI SV

Pro Gradu -seminaari: varusmiesten tavoitteellisuus ja sitoutuminen fyysisen kunnon kehittämiseen

Maanpuolustuskorkeakoulu 9.8.2019 8.40
Tiedote

Pro Gradu -seminaarissa esiteltiin yli kolmekymmentä sotatieteiden maisterikurssilaisten gradua. Tutustumme niistä tarkemmin yhteen työhön Sotatekniikan laitokselta, yhteen Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitokselta sekä yhteen Sotataidon laitokselta.

Pro gradu: Varusmiesten tavoitteellisuus ja sitoutuminen fyysisen kunnon kehittämiseen

Yliluutnantti Otto Hakamaa perehtyi Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitokselle laatimassaan pro gradussa Varusmiesten tavoitteellisuus ja sitoutuminen fyysisen kunnon kehittämiseen siihen, miten varusmiehet suhtautuvat kunnon kehittämiseen varusmiespalveluksen aikana. Tutkimuksessa jaettiin varusmiehiä ryhmiin tavoiteorientaatioiden perusteella ja tutkittiin ryhmien eroavaisuuksia.

Työskentely varusmiesten kanssa sai Hakamaan tutkimaan toimintakykyä

Varusmiesten heikko fyysinen kunto on jo pitkään herättänyt keskustelua sekä Puolustusvoimissa että julkisessa keskustelussa. Siksi Puolustusvoimat suhtautuvat tavoitteellisesti varusmiesten kunnon kehittämiseen. Esimerkiksi Puolustusvoimien kunto-ohjelma Suomen suurin kuntokoulu on pyrkinyt kannustamaan varusmiehiä liikkumaan ja seuraamaan kunnon kehitystä. Hakamaa halusi tutkimuksessaan selvittää, ovatko varusmiehet itse tavoitteellisia kehittämään fyysistä ja psyykkistä toimintakykyänsä palveluksen aikana.

Varusmiesten tavoitteellisuutta kunnon kehittämiseen selvitettiin määrällisellä tutkimuksella. Hakamaa teetti kaksi kyselyä Panssariprikaatin Jääkäritykistörykmentin saapumiserän 1/18 varusmiehille. Ensimmäinen kysely järjestettiin erikoiskoulutuskauden tai aliupseerikurssin ensimmäisenä päivänä ja toinen lähellä kotiutumista tai aliupseerikurssin loppua. Kyselyssä selvitettiin varusmiesten tavoitteellisuutta ja sitoutumista fyysisen kunnon kehittämiseen sekä kuntoiluun liittyviä tavoiteorientaatioita. Lisäksi lomakkeessa kysyttiin taustoittavia kysymyksiä varusmiesten tuloksista Puolustusvoimien kuntotesteissä ja liikunta- ja terveyskäyttäytymisestä palveluksen aikana.

Vastaajista suurin osa suoritti 165 päivän palvelusta miehistön jäsenenä, joten johtajakoulutuksen saavien asevelvollisten osuus tutkimuksessa jäi niukaksi. Hakamaa toteaakin, että asetelman muuttaminen tai aineiston kerääminen eri tavalla olisi jälkeen päin ajateltuna ollut kannattavaa, jotta otanta olisi ollut laajempi.

Tutkimuksen tekeminen sujui Hakamaan mukaan sujuvasti ja tukea sai tarvittaessa ohjaajalta ja opettajilta. Palkitsevaa oli huomata, että tutkimusprosessi eteni vaivattomasti aiheen rajauksen tarkennuttua.

Tutkimuksen perusteella varusmiehet eivät sitoudu riittävästi kunnon kehittämiseen

Tutkimuksessa osoitettiin, että varusmiesten sitoutuminen ja tavoitteellisuus fyysisen kunnon kehittämiseen oli keskinkertaisella tasolla eikä juurikaan muuttunut palveluksen aikana. Fyysinen kunto kehittyi paremmaksi palveluksen aikana, mutta vain melko vähän.

Tärkeimpiä löydöksiä Hakamaa kommentoi seuraavasti:

− Varusmiesten liikuntaan liittyvien tavoitteiden muodostus ja sitoutuminen ei ole riittävää siihen, että kunto kehittyisi. Varusmiehet eivät siis joko ole kiinnostuneita asettamaan tavoitteita, tai heillä ei ole valmiuksia asettaa tavoitteita.

Varusmiehet voitiin määritellä kolmeen ryhmään liikunnan tavoiteorientaatioiden mukaan: menestyshakuiset eli tavoitteellisemmat ja sitoutuneemmat keskimäärin paremmassa kunnossa olevat henkilöt, kehityshakuiset eli kunnon kehitykseen tähtäävät henkilöt ja välttämishakuiset, jotka harrastivat selkeästi vähemmän liikuntaa kuin muut ryhmät. Välttämäishakuiset henkilöt olivat ainoa ryhmä, joka kasvoi palveluksen aikana.

− Liikuntakoulutuksessa ongelmallista on se, että varusmiehet kokevat liikuntakoulutuksen helposti niin, että se on kilpailullista toimintaa, vaikka se ei sitä tosiasiassa ole. Silloin ne henkilöt, jotka pärjäävät hyvin, motivoituvat lisää ja ne, jotka pärjäävät huonommin menettävät motivaatiotaan, Hakamaa pohtii tuloksia ja kertoo, että tavoiteorientaatioiden tutkiminen oli erityisen mielenkiintoista.

Hakamaa ei ole ainakaan tällä hetkellä suunnittelemassa jatkotutkimukseen ryhtymistä. Hän kuitenkin toteaa, että esimerkiksi varusmiesten kykyä asettaa tavoitteita liikuntaan liittyen tulisi tutkia enemmän. Lisäksi pitäisi selvittää, kuinka varusmiesten tavoitteellisuutta ja sitoutumista fyysisen kunnon kehittämiseen voitaisiin tukea paremmin ja millaisissa liikuntaan sekä terveyteen liittyvissä tiedoissa sekä taidoissa on puutteita.