Sotatieteiden päivät – sotahistorian tutkimus osana maanpuolustusta

Järjestyksessään yhdeksännet Sotatieteiden päivät pidettiin Maanpuolustuskorkeakoululla 24-25.5.2018. Tapahtumassa esiteltiin sotatieteiden eri tutkimusaloja sekä oppiaineita, jotka tuottavat tieteellistä tutkimusta ja tietoa Maanpuolustuskorkeakoulun sekä Puolustusvoimien käyttöön.

Ohjelmassa nähtiin kattavia yhteisluentoja, tarkempiin ohjelmaryhmiin keskittyviä esityksiä sekä iltatilaisuus verkostoitumista varten. Sotatieteiden päiville osallistui laaja joukko erilaisista ympäristöistä tulevia ihmisiä, aina Puolustusvoimien omasta henkilökunnasta siviiliyliopistojen tutkijoihin ja sotatieteistä yleisesti kiinnostuneisiin harrastelijoihin.

Sisällöltään tapahtuma tarjosi lukuisia eri tulokulmia sotatieteisiin, aina sotahistoriallisesta tutkimuksesta sotilassosiologiaan. Puhujina toimi eri alojen asiantuntijoita, jotka esittivät lyhyessä ajassa kattavan kuvan tämän päivän sotatieteellisestä tutkimuksesta, johon myös laaja-alaiselle osallistujajoukolle tarjottiin mahdollisuus esittää tarkentavia sekä täydentäviä kysymyksiä. Huomion kiinnitti erityisesti puolustusvoimien henkilökunnan ulkopuolelta tulleiden joukko, joita oli yli puolet ensimmäisen päivän osallistujamäärästä. Kommunikaatioyhteys puolustusvoimien sekä muun yhteiskunnan kanssa koetaan tämän perusteella siis tärkeäksi.

Maanpuolustuskorkeakoulun korkeakouluharjoittelijoina halusimme nostaa seuraavia havaintoja tapahtumapäivien tarjonnasta sekä tarkastella erityisesti sotahistoriallisen tutkimuksen nykyhetken tarjontaa ja luonnetta Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Tapahtumapäivien yhteisissä osuuksissa korostettiin sotatieteiden monimuotoisuutta sekä tarvetta tieteellisen tutkimuksen kentässä. Opiskelijan näkökulmasta MPKK saattaa helposti näyttäytyä ainoastaan kadettikouluna, vaikka todellisuudessa se tuottaa laajasti uutta tutkimusta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Muissa yliopistoissa tieteellinen tutkimus koskettaa lukuisia eri tieteenaloja, joiden välinen poikkitieteellinen yhteistyö saattaa nousta suureksi. Yhteistyön tekemisen varaa eri toimijoiden välillä olisi kuitenkin runsaasti tarjolla. Tämä nousi esiin ensimmäisen päivän yhteisluentojen aikana. Tulevina vuosina olisi mielekästä nähdä enemmän näkyvää yhteistyötä Maanpuolustuskorkeakoulun sekä siviiliyliopistojen välisessä kanssakäymisessä. Yhteistyö jota tehdään tällä hetkellä ei juurikaan näyttäydy tutkinto-opiskelijalle siviiliyliopistoissa.

Sotahistorian tutkimus osana sotatieteitä

Sotahistoria asemoidaan ensisijaisesti osaksi sotatieteitä. Sotahistoriaa ei lähtökohtaisesti ajatella historiatieteiden viitekehyksen kautta, vaan se tutkii sotatieteitä historian metodeita käyttäen. Maanpuolustuskorkeakoululla tehty tutkimus keskittyy erityisesti sotataidon kehityksen tutkimiseen. Tutkimukset siis nähdään sotatieteiden kentässä osana sotataidon tutkimusta. Sotahistoriallista tutkimusta ei ensisijaisesti liitetä historiatieteiden kenttään, harvemminhan sotahistoriallisessa tutkimuksessa pohditaan, sijoittuuko tutkimus osaksi narrativistista vai postmodernia historiantutkimusta, vaan pikemminkin se liitetään osaksi sotataidon tutkimuskenttää.

Sotahistorian tutkimus keskittyy Maanpuolustuskorkeakoululla sotataidon kehitykseen. Sotahistorian tutkimuksen historiakuva tarkastelee siis tutkittavan aiheen kehitystä tietyllä aikajänteellä. Maanpuolustuskorkeakoululla tutkittavat aiheet, ja täten tutkimustulokset, ovat hyvin käytäntöön sidottuja sekä sisältävät runsaasti erilaisia tutkimusnäkökulmia. Esimerkiksi Evl. dosentti Marko Palokankaan tutkimus Hankitun tiedon varassa: Yhtymätason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana (2018) edustaa hyvin sotataidon kehityksen tutkimusta, jossa tutkittavassa kohteessa ei varsinaisesti ole löydettävissä yhtä selkeää vastausta, vaan se tarjoaa monipuolisen historian erilaisilla murroskohdilla.

Sotahistorian tutkimuksessa tarkastellaan tänä päivänä laajasti erilaisia aiheita aina itsenäistymisen alkuajoilta kylmän sodan päättymiseen saakka. Tutkimuksessa nousee esiin myös kansainväliset vaikutteet Puolustusvoimiin. Tämä suuntaus ei kuitenkaan ole pääroolissa, vaan tulee ilmi Suomen ja ulkomaiden välillä käydyistä vuorovaikutuksista. Tällä hetkellä on käynnissä tutkimussarjoja, joissa tarkastellaan esimerkiksi minkälaisia vaikutteita suomalaiseen sotataitoon saapui ulkomailta 1920-ja 30-luvuilla. Muita ajankohtaisia tutkimusprojekteja ovat esimerkiksi aselajien taktiikan kehitys itsenäisyyden ajan Suomessa ja lukuisat yksittäiset tutkimustyöt, jotka eivät liity suurempaan tutkimussarjaan.

Tutkimuksen monet näkökulmat

Sotahistoriallista tutkimusta tuotetaan myös Maanpuolustuskorkeakoulun ulkopuolella. Alan tutkimustyötä tehdään myös muissa yliopistoissa esimerkiksi opinnäytetöiden muodossa, joissa kuitenkin usein tarkastellaan sotaa uuden sotahistorian näkökulmasta.

Uusi sotahistoria eroaa perinteisemmästä sotahistoriasta siten, että yksilön kokemus sodasta nostetaan tutkimuksessa keskiöön. Tarkastelun kohteeksi voi asettautua esimerkiksi siviilien kokemukset tai muut yleisesti marginaaliin jääneet tahot. Uusi sotahistoria – termiä käyttävät haluavat siis tehdä pesäeroa muuhun sotahistorian tutkimukseen ja samalla kritisoida perinteisen sotahistorian luonnetta staattisena tutkimuksen alana.

Viime vuosina suomalaisessa yliopistomaailmassa sotahistorian tutkimus identifioidaan erityisesti uuteen sotahistoriaan, mutta termi on kuitenkin ongelmallinen. Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Mikko Karjalainen toteaa artikkelissaan Vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua – uutta sotahistoriaa etsimässä (2016), että sota on jo vuosikymmeniä ymmärretty kulttuurisena ilmiönä, eikä ainoastaan operaatioina ja poliittisina päätöksinä. Perinteinenkin sotahistoria elää maailman mukana ja saa siitä uusia vaikutteita. Kuitenkaan siviiliyliopistoissa tämänkaltaista tutkimusta ei välttämättä koeta tarpeeksi trendikkäänä, jotta se ylittäisi uutiskynnyksen ja nousisi kirjakauppojen myyntitilastojen kärkeen.

Tiedonhankinnasta tutkimukseen

Sotahistoriallinen tutkimus on hyvin arkistolähteisiin perustuvaa. Arkistoihin valikoituu pääasiassa viranomaisten tuottama materiaali, joten se vaikuttaa tutkimukseen omalla tavallaan. Arkistoista avautuva kuva avaa yleisesti ottaen ylätason näkökulman menneisyyteen. Lähteet tosin valikoituvat aina tutkimuskysymysten mukaan, joten sotahistorialle luonnolliseksi valikoituvat arkistolähteet. Arkistolähteiden tutkiminen ei rajoitu ainoastaan Suomeen, vaan myös ulkomaisilla arkistoilla on tärkeä rooli tutkimustyössä. Arkistolähteiden julkisuuskäytännöt vaikuttavat luonnollisesti myös tutkimukseen. Kovinkaan lähelle nykyaikaa sijoittuvaa sotahistoriantutkimusta ei juurikaan voida tehdä, sillä suuri osa tarvittavasta lähdeaineistosta on vielä leimojen takana holveissa.

Sotatieteiden päivien sotahistoriaa koskevissa esityksissä lähdeaineistojen liittyvät ongelmat nousivat esiin esimerkiksi FM Heidi Ruotsalaisen esityksessä sotilasasiamiesjärjestelmän luojasta, kenr.maj. Oscar Enckellistä. Tiedusteluun liittyvää asiakirja-aineistoa on aikojen saatossa hävitetty tai aineisto on luonteensa vuoksi pidempää salassa pidettävää. Tällöin laadulliset kriteerit täyttävää lähdemateriaalia on koottava useista eri arkistoyksiköistä ulkomaisia arkistolaitoksia myöten. Toisenlainen haaste sotahistorian tutkimuksen lähdeaineistossa näyttäytyi Maj. Ilkka Tuomiston esityksessä rauhan ajan puolustussuunnittelusta vuosina 1945-1966, jossa lähdeaineistoa on saatettu aikanaan tarkoituksella jättää tuottamatta kirjalliseen muotoon. Tällaisessa tapauksessa tutkijan on ymmärrettävä YYA-sopimuksen aikainen maailmanpoliittinen luonne sekä aiheeseen nivoutuvat sotilaalliset teemat.

Muistitieto nousee myös varsin suureksi osaksi sotahistoriallista lähdeaineistoa. Tutkimuksissa käytetään varsin usein haastatteluita, muistelmia tai muita muistihistoriallisia lähteitä. Muistitietoon liittyy myös omat haasteet lähteiden käyttämisen näkökulmasta ja käytettävään aineistoon tulee suhtautua täten varauksellisesti ja kriittisesti. Raportoitava tapaus on voitu kerätä aineistoksi vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen, jolloin muistikuvat ovat mahdollisesti vääristyneet tai muuten epätarkkoja.

Lopuksi

Sotatieteiden päivät tarjosivat laajan sekä kattavan kuvauksen tämän päivän sotatieteellisestä tutkimustyöstä Suomessa. Tapahtumapäivien sisältö keräsi suuresti osallistujia myös Maanpuolustuskorkeakoulun ulkopuolelta, minkä osoittaa ensimmäisen ohjelmapäivän lähes täydet penkkirivit Auditoriotalon pääauditoriossa. Suomalainen sotatieteiden - ja sotahistorian - tutkimus siis elää ja voi hyvin, joskin suuremmista resursseista ja näkyvämmästä yhteistyöstä muiden yliopistojen välillä allekirjoittaneiden mielestä tuskin olisi haittaa.

Aleksi Kauppila Markus Kivistö

Filosofian ylioppilas, Turun Yliopisto Valtiotieteiden ylioppilas, Helsingin Yliopisto

Kirjoittajat toimivat korkeakouluharjoittelijoina Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella kesällä 2018