Kansallisen turvallisuuden kysymyksiä

Kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen tarkastelee 17.8. tarkastettavaan väitöskirjaansa liittyvässä artikkelissa kansallisen turvallisuuden useita elementtejä.

Kansallinen turvallisuus rakentuu useista elementeistä. Niitä ovat maanpuolustustahto, asepalvelus, yhteistyö tai liittoutuminen muiden valtioiden kanssa, puolustuskaluston hankinta ja toimintakunnon ylläpitäminen sekä varautuminen uusiin uhkiin. Maanpuolustuskorkeakoululle laatimani väitöskirja Essays in National Defence tarkastelee näihin teemoihin liittyviä kansallisia päätöksiä.

Mitä uutta taloustiede voi tuoda kansallisen turvallisuuden tutkimukselle?

Olen koulutukseltani pitkän linjan taloustieteilijä. Tämä selittää väitöskirjan metodisen lähestymistavan. Se on hyöty-kustannusanalyysi, julkisen talouden tutkimuksen luonteva väline. Toimijoiden ajatellaan toteuttavan politiikkaa, joka tähtää mahdollisimman korkeaan hyvinvoinnin tasoon. Hyvinvointi pitää sisällään paitsi materiaalisen hyvinvoinnin kuten kansalaisten kulutuksen myös kansallisen turvallisuuden.

Käsittelemäni teemat toisaalta kuuluvat niin sanotun konfliktiteorian alueelle. Silloin luonteva analyyttinen väline on moderni peliteoria. Siinä kansallisesta turvallisuudesta vastaavien toimijoiden ajatellaan tekevän strategisia valintoja ymmärtäen, että potentiaalinen vihollinen niin ikään tekee vastaavia valintoja. Pelin lopputulos voi olla tasapaino, jossa ei sodita tai tasapaino, jossa soditaan ja sodan lopputulos määräytyy todennäköisyyksien perusteella. "Kauhun tasapaino" edustaa pelin lopputulosta, jossa ei sodita. Toista esimerkkiä tasapainosta, jossa ei sodita, edustaa tapaus, jossa potentiaalisen "saalistajan" kohteena oleva "uhri" kykenee rakentamaan kansallisen puolustuksen riittävän vahvaksi ja näin ennalta ehkäisemään saalistajan hyökkäyksen. On ilmeistä, että jälkimmäisessä tapauksessa uhrin kannattaa pyrkiä etukäteen pitämään huoli siitä, että potentiaalinen uhkaaja on tietoinen uhrin puolustuskyvystä. Tämä ajatus liittää kansallisen turvallisuuden tutkimuksen niin sanotun taloustieteen informaatioteorian alueelle.

Matemaattisen peliteorian kehittäjä John von Neumann tunnetaan niin sanottujen nollasummapelien teorian kehittäjänä. Hän kannatti 1950-luvulla Neuvostoliittoon kohdistettua ydinaseiskua USA:n toimesta. Konfliktiteorian sai sittemmin kuitenkin uuden suunnan Thomas C. Schellingin tuotannossa. Hänen terävät analyysinsa osoittivat, että paras sota on sellainen, jota ei sodita.

Puolustusvälinehankinnat ovat neuvottelukysymys ulkomaisten tuottajien ja ostajan välillä. Suomen oma aseteollisuus kattaa hankinnoista pienen osan. Hankintaprosessin analyysi nojaa niin sanotun neuvotteluteorian varaan. Se on osa peliteoriaa ja sen kehitti alun perin 1950-luvulla John Nash. Kaikki tuntevat hänet elokuvan "Kaunis mieli" perusteella. Lukija muistaa, että niin John Nash kuin Thomas Schelling saivat sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnot töistään. Ne muuttivat tavan, jolla katsomme maailmaa.

Yleinen asevelvollisuus – keskustelun kestoteema

Vuonna 2013 Suomessa käynnistyi "Ohi on"-kansalaisaloite. Tarkoitus oli esittää siirtymistä yleisestä asevelvollisuudesta vapaaehtoiseen verorahoitteiseen asepalvelukseen, joka lisäksi olisi sukupuolineutraali, siis naiset mukaan. Aloite sai 7533 allekirjoitusta, kun se olisi vaatinut 50.000 päästäkseen eduskuntakäsittelyyn.

Taloustieteilijänä kiinnostuin hankkeesta ja halusin syventyä kysymykseen, onko esitetty idea perusteltavissa. Sain hankkeeseen mukaan Hankenin tohtorin Staffan Ringbomin. Lähtökohtana oli ajatus, että maat ovat kansallisen turvallisuutensa suhteen varsin eri asemassa. On pienen turvariskin maita ja on suuren turvariskin maita. Oli mahdollista päätellä, että turvallisilla mailla on mahdollisuus pienempään vapaaehtoiseen armeijaan. Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus puolestaan on perusteltu ratkaisu suuren ja koulutetun reservinsä vuoksi. Tämä oli yksi hankkeen päätuloksista.

NATO-jäsenyys: ollako vaiko ei olla?

Pian oivalsin, että maassa käynnissä ollutta NATO-keskustelua voi arvioida samantyyppisellä hyöty-kustannusanalyysillä. Ideana oli johtaa NATO-option matemaattinen arvo taloustieteen välinein. Yhteistyö Staffan Ringbomin kanssa jatkui.

Jälleen argumentti oli, että eri riskiluokkaan kuuluvilla mailla jäsenyyden kannustin voisi olla poikkeava. Osoittautui myös, että oli mahdollista luonnehtia sotilasliiton laajuuden ja sen niin sanotun jäsenmaksun määräytymistä analyyttisin taloustieteen välinein.

NATO-jäsenyyden hyötyä edustaa kansallisen turvallisuuden vahvistuminen puolustusliiton jäsenyyden kautta. Jäsenyyden hyötyjä kuitenkin rajoittavat kysymykset turvatakuiden uskottavuudesta ja jäsenmaiden vapaamatkustajuuskannusteesta. Kustannuksena näyttäytyy jäsenmaalle lankeava vastuu turvatakuiden tuottamiseen osallistumisesta jonkin toisen jäsenmaan turvallisuuden tullessa uhatuksi sekä potentiaalisen vihollisen vastatoimet. Jäsenyysoptiolla on jäsenkandidaatille arvoa ja sillä on turvallisuutta vahvistava vaikutus, vaikka optio ei tulisi lunastetuksi (= vaikka jäsenyyttä ei haeta): option olemassaolo vaikuttaa uhkaa vähentävänä potentiaalisen vihollisen strategiavalintaan.

Miksi maata puolustetaan?

Ei vain Suomen talvisota ja Tali-Ihantalan taistelut vaan monen muun pienen puolustusarmeijan menestyksellinen taistelu ylivoimaista vihollista vastaan näkyy historian lehdillä: Thermopylain taistelu historiallisessa Kreikassa, Maltan puolustajien taistelu ottomaaneja vastaan 1500-luvulla ja Sinimäkien puolustustaistelut Virossa toisen maailman sodan aikaan.

Sotien syyt ovat moninaiset. Pidin yhtenä luontevana lähtökohtana ajatuksena, että puolustajalla on halu ottaa huomioon tulevan sukupolven selviytyminen sodan jaloista. Tämä johti huimaan matemaattiseen tulokseen: "Pieni puolustusarmeija taistelee rajummin kuin suuri hyökkäysarmeija". Toisin sanoen mitä enemmän sotilaat välittävät tulevan sukupolven selviytymisestä ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on riskinotto (uhrautuminen) taistelussa. Ehkä kaikkein kiintoisin on havainto, että vahvan ylisukupolvisen altruismin tapauksessa riskinotto on sitä suurempi, mitä pienempi on puolustusarmeijan koko.

Miksi Suomi tiedottaa julkisesti ja avoimesti puolustusvälineistöstään ja hankinnoistaan? Kysymys on peliteoreettinen. Tutkin kysymystä, millä lailla pieni maa voi pyrkiä välittämään tietoa puolustuskyvystään ja -halustaan eri ilmansuuntiin ja miten mahdollinen vihollinen tähän reagoi.

Tulosten mukaan armeijan koko ei välttämättä toimi uskottavana signaalina puolustushalukkuudesta, mutta kylläkin puolustuskyvystä. Niinpä puolustushalukas maa joutuu yli-investoimaan armeijan kokoon tuottaakseen riittävän kynnyksen hyökkääjälle. Jos puolustava maa pitää sodan kustannuksia suurena, armeijan koon mitoittaminen riittävän suureksi voi tuottaa riittävän eston hyökkäyksen käynnistymisen estämiseksi. Toisaalta, jos puolustava maa pitää sodan kustannuksia siedettävänä, se saattaa tyytyä pienempään armeijaan.

Onnistuneet kalustohankinnat edellyttävät neuvottelutaitoa

Kansallinen turvallisuus ei rakennu vain asepalveluksesta, liittoutumisesta tai siitä pidättymisestä ja maanpuolustustahdosta. Se rakentuu myös siitä, että maalla on ajanmukainen puolustuskalusto.

MPKK:n Professorin Juha-Matti Lehtonen ehdotuksesta ajankohtaiset teemat puolustushankintojen vastakaupoista ja yhteishankintojen mahdollisuudesta maiden kesken nousivat sittemmin väitöskirjani teemoiksi. Kummankaan osalta ei teoreettista työtä aikaisemmin ole julkaistu. Vastakauppamekanismia aloimme arvioida riskivakuutusjärjestelmänä. Päätösteoreettisesti ongelma oli haastava. Vastakauppojen osalta päätöspuun näimme nimittäin kolmivaiheisena, yhteishankintojen osalta kaksivaiheisena.

Pian oivalsimme, että tarvitsemme neuvotteluteoriaa työvälineeksi. Kummassakin näistä tutkimuksista esiintyykin John Nashin aikanaan piirtämä kuvio, joka hetken välähtää elokuvan "Kaunis mieli" aikana:

Tiedossa oli, että selvästi alle puolet esim. Saksan hävittäjistä tai NH90-helikoptereista on kullakin hetkellä lentokykyistä. Lentokaluston huolto kotimaassa on nähtävä vakuutusratkaisuna, jolla vahvistetaan kaluston nopeaa käyttöön saamista. Tuloksista oivalsimme kuitenkin sen, että mitä suuremmasta vastakauppavaatimuksesta on kyse, sitä korkeampi hinta varsinaisista hankinnoista joudutaan maksamaan.

Yhteishankintojen osalta ihmettelimme, miksi ne niin harvoin toteutuvat. Selitys piilee siinä, että maiden tarpeet kuitenkin ovat poikkeavat. Esimerkiksi NH90-hoptereista osan Ruotsi halusi korkeampina, koska heidän mieslääkärinsä ovat pitkiä. Yksi maa oli halunnut koptereihin WC:n, toinen taas erillisen miehille ja naisille. Kustannussyistä näistä luovuttiin.

Uudet uhat: kybersota

Viimeinen osahanke koskee uutta aluevaltausta, kybersodan teoriaa. Siitäkään ei ole aikaisempaa matemaattista analyysia julkaistu. Analyysi on jälleen peliteoreettinen. Essee osoittaa, miten "kauhun tasapaino" syntyy ja miten kybersota tarjoaa uuden instrumentin sotimiseen halukkaalle ihmiskunnalle.

Lopuksi

Väitöskirjahanke on opettanut minulle itselle paljon siitä, miten kansallista turvallisuutta voi analysoida. Mielipiteiden sijaan taloustiede tarjoaa välineet tutkimustyölle, jossa analyysi puhuu puolestaan. Yhden ongelman ratkaisu herättää koko joukon uusia. Eri tieteenalojen yhteinen tutkimusponnistus on kovin hedelmällistä.

Tervetuloa väitöstilaisuuteen

Väitöstilaisuus järjestetään Maanpuolustuskorkeakoululla Auditoriotalon pääauditoriossa perjantaina 17.8.2018 klo 12.

Ilmoittautuminen ja ohjeet saapumisesta löytyvät Lyyti-linkistä http://lyyti.in/kanniaisen-vaitostilaisuus/

Väittelijän yhteystiedot:

Puh. +358407502661, e-mail: [email protected]

Väitöskirjan tiivistelmän voit lukea osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3027-4