Hoppa till innehåll

Reippain mielin reserviin

Armén
Julkaisuajankohta 16.9.2020 8.14
Uutinen

Osa tammikuussa palveluksensa aloittaneista jättää hyvästit inttielämälle ja siirtyy reserviin keskiviikkona 16.9.2020. Maavoimissa palveluksensa päättää 872 varusmiestä.

Kotiutuvat ovat palvelleet 255 vuorokautta erityistaitoa vaativissa miehistötehtävissä, kuten lääkintämiehinä, koiranohjaajina, varusmiessoittajina sekä valtakunnallisissa erityistehtävissä, esimerkiksi graafikkoina. Eniten varusmiehiä kotiutuu Kaartin jääkärirykmentistä.

Valokuvausta harrastava kouvolalaissyntyinen viestimies Jaakko Hongisto hakeutui Karjalan prikaatin valokuvausmieheksi silkasta rakkaudesta lajiin. Palvelustehtävä on ollut mieleinen ja monipuolinen.

– Palvelus on mennyt hyvin, mutta koronan takia töitä on ollut aika vähän. Karjalan prikaatin alueella tuli liikuttua jonkin verran, mutta kuvauskeikoilla piti pitää etäisyyttä kuvattaviin. Enemmänkin olisin pystynyt tekemään, Hongisto sanoo.

Haminassa Maasotakoulussa lääkintämiehenä toiminut korpraali Eetu Skaffari ei myöskään kadu koulutushaaravalintaansa. Ennen palveluksen aloitusta Skaffari oli jo suorittanut sekä lähi- että ensihoitajan tutkinnon.

– Lääkintämiehenä saa pitää runsaasti koulutuksia esimerkiksi taisteluensiavusta ja tehdä paljon yhteistyötä sotilaspoliisien kanssa. Koronaviruskin on tuonut oman lisämausteensa palvelustehtäviin – esimerkiksi päivystys ja vastaanotto on siirretty varuskuntasairaalalta yksikköön, kertoo Skaffari.

Intti on raskasta ja rakasta

Monelle varusmiespalveluksen käyneelle jäävät mieleen päällimmäisinä raskaat maastoharjoitukset, sotilaallinen kuri sekä tiivis yhteisöllisyys. Kaikkein mieleenpainuvimmat muistot syntyvät, kun pääsee kokemaan asioita, joista ei siviilivaatteissa voi uneksiakaan.

Hongisto kertoo, että erilaisten sotaharjoitusten näkeminen ja kuvaaminen on ollut palveluksessa parasta. Eräs yksittäinen tapahtuma vei kuulemma voiton muista.

— Paras kokemus oli, kun pääsin kerran ampumaan tykillä, Hongisto selittää.
Skaffarin mukaan lääkintämieskoulutus on ollut raskasta, mutta samalla hyvin palkitsevaa.

— Intin paras kokemus oli oma KTAH eli koulutushaarajakson taistelu- ja ammuntaharjoitus. Ennen harjoitusta olimme Vekarajärvellä lääkintämieskurssilla ja palasimme Haminaan seitsemäksi päiväksi metsään. Teimme koko viikon kaikkea lääkintään liittyvää, ja yhteishenki oli erittäin hyvä, muistelee Skaffari.

Armeija-ajan raskaimmat muistot liittyvät molemmilla maastoharjoituksiin perisuomalaisessa talvisäässä.


Viestimies Jaakko Hongiston mielestä palvelus on mennyt hyvin, mutta koronan takia valokuvaustöitä on ollut aika vähän.

– Yksi varhaisimpia kuvauskeikkojani oli Etelä-Karjala 20 -harjoitus alkuvuodesta. Koko päivä meni rämpiessä valmiusyksikön hyökkäyksen perässä kameran kanssa juosten. Oli oikein märkä loskakeli ja päivän päätteeksi oli hieman huono fiilis, mutta eipä sielläkään muuta epämukavaa ollut kuin sääolosuhteet, Hongisto myhäilee.

– Rankin kokemus oli ensimmäinen maastoharjoitus tammikuussa. Oli oikein kylmää, märkää ja loskaista. Harjoitus kesti vain kaksi yötä, mutta oli sitäkin rankempi, Skaffari sanoo.

Erityisjärjestelyistä on selvitty

Viimeisimpien saapumiserien palvelusarkeen ovat vaikuttaneet koronaviruksesta aiheutuneet erityisjärjestelyt: palvelusta ovat värittäneet pitkät palvelus- ja vapaajaksot, ulkoruokailut sekä lukuisat teltoissa herätyt aamut. Varusmiehet on jaettu kolmeen eri ryhmään, joiden välistä kanssakäymistä vältetään. Varuskuntavapaita ja sotilaskodissa käyntejä on rajoitettu.

Palvelus on ollut kokemuksena pohjimmiltaan hyvin samankaltainen kaikkialla, mutta eroja on niin varuskuntien kuin yksilöidenkin välillä. Vaikka neljän viikon palvelusjaksot sekä pakkiruokailut pitkästyttävät pidemmän päälle, jokaisella kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa.

– Ainakin palvelus sujuu nopeammin, kun ollaan pidemmän aikaa kiinni varuskunnassa ja nautitaan pitkistä lomista. Kyllähän se hajottaa, kun ollaan pari viikkoa metsässä, tuntuu että pikkuhiljaa haluaisi jo pois teltasta. Lomille lähtö tuntuu paljon juhlallisemmalta, kun on ollut kuukauden poissa kotoa, aprikoi Hongisto.

– Meillä tukijoukkueessa käytettiin poikkeuksellisesti pääsääntöisesti 2+2-järjestelmää, jossa ollaan kaksi viikkoa kiinni ja kaksi lomilla. Kahden viikon lomat ovat auttaneet ainakin minua jaksamaan ja palautumaan paremmin. Uskon kyllä, että kuukauden mittaiset palvelusjaksot olisivat hajottaneet, toteaa Skaffari.


Korpraali Eetu Skaffarin mukaan lääkintämieskoulutus on ollut raskasta, mutta samalla hyvin palkitsevaa.

Korona-aika on vaikuttanut myös ruokahuollon järjestelyihin. Muonituskeskuksen sijaan osa ruokailuista on toteutettu maastossa.

– Ruokaa on kyllä ollut aina riittävästi ja ruokailuaikakin on riittänyt. Suurin puute on maastoruuan yksipuolisuus, se tuntuu olevan aina jotain keiton tai muhennoksen tapaista. Meillä Vekarajärvellä sitä kutsutaan möllöksi, naurahtaa Hongisto.

Oivallista oppia siviilielämään

Sopivan koulutushaaran löytyminen mahdollistaa mielekkään palvelustehtävän, ja moni pystyykin viemään armeijan antamia oppeja reserviin. Hongisto uskoo, että valokuvausmiehenä opituista taidoista on hyötyä.

— Koen ainakin olevani parempi valokuvaaja, jos ei mitään muuta. Valokuvaajan ura ja media-alan opinnot ovat kiinnostaneet jo pitemmän aikaa, joten intistä on ollut minulle oikeasti hyötyä. Lisäksi sotilaskuri on totuttanut hierarkiaan ja tehnyt minusta ehkä yleisesti kohteliaamman ihmisen, muotoilee Hongisto.

Skaffarille lääkintäalan työt ja toimet ovat jo ennestään tuttuja ja pian reservin porttien aukeamisen jälkeen jatkaa hän työtään sairaanhoitajana. Skaffari kertoo myös oppineensa palveluksen aikana paljon uutta itsestään.

– Täällä oppii tuntemaan itseään ja havainnoimaan omia käytösmalleja ja mukavuusalueen rajoja. Samalla myös harjaantuu toimimaan mukavuusalueen ulkopuolella ja paremmin osana tiimiä, sanailee Skaffari.

Reservi – aurinko syyspilvien takana

Vaikka kesäinen päivänpaiste alkaa jo vaivihkaa vetääntymään syksyisen harmaaseen pilvivaippaan, reservin aurinko helottaa monelle täyttä terää. Reserviläisiksi ryhdytään hyvin mielin, mutta lähtö herättää usein myös haikeutta.

– Hyvillä mielin olen lähdössä reserviin, ei sinne huonoilla fiiliksillä kehtaa lähteäkään. Ikävä kyllä tulee inttikavereita, jotka jäävät vielä kolmeksi kuukaudeksi palvelukseen. Olo ei ole sinänsä mitenkään tyhjä, ilmaista petiä jään kyllä kaipaamaan, Hongisto veistelee.

– Lähtö tuntuu hyvältä, mutta samalla on hieman haikea ja outo olo. Yhdeksän kuukautta on kuitenkin menty muiden pillin mukaan, ja nyt ei yllättäen tarvitsekaan nousta aamukuudelta syömään puuroa. Alkuun on varmasti omituista, kun ei näe samoja naamoja, joita koko palveluksen ajan on nähnyt, pohtii Skaffari.

Maavoimat toivottaa korpraali Skaffarille, viestimies Hongistolle sekä kaikille 1/20-saapumiserän 255 vuorokautta palvelleille onnea ja menestystä reserviin ja kiittää ansiokkaasta palveluksesta.

´