50 vuotta koulutusta ja yhteistyötä rauhan ylläpitämiseksi

YK:n rauhanturvatoiminnan tarpeista liikkeelle lähtenyt suomalainen kriisinhallintakoulutus on 50 vuodessa kehittynyt korkeatasoiseksi ja maailmalla verkostoituneeksi kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osaamiseksi, jonka kärkeä Puolustusvoimien kansainvälinen keskus yhteistyökumppaneineen edustaa. Johto- ja asiantuntijahenkilöstön kouluttajana PVKVK sekä vaalii entisen YK-koulutuskeskuksen perinteitä, että katsoo kohti tulevaisuutta kriisinhallinnan alati muuttuvassa toimintaympäristössä.

50 vuotta täyttävä Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus, PVKVK, on maailman johtavia kriisinhallintahenkilöstön koulutuksen järjestäjiä. PVKVK toimii yhteistyössä YK:n, NATO:n, Euroopan Unionin ja Afrikan Unionin kanssa. Keskuksen yhteistyöverkosto ulottuu ympäri maailman ja se ylläpitää sekä kehittää korkealaatuista kriisinhallintakoulutusta johto- ja asiantuntijahenkilöstölle.

Koulutuksen korkea taso on huomioitu neljällä eri sertifikaatilla. Suomessa PVKVK:n yhteistyöverkoston ytimen muodostaa yhdessä Kriisinhallintakeskus CMC Finlandin kanssa vuonna 2008 perustettu Suomen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan osaamiskeskuksen. Osaamiskeskus keskittyy erityisesti siviili- ja sotilasyhteistoiminnan osaamisen kehittämiseen, mikä kuvaa nykypäivän kriisinhallinnan ja rauhanturvatoiminnan asettamia laajoja vaatimuksia. Mukaan keskuksen yhteistyöhön liittyi vuonna 2018 myös Poliisiammattikorkeakoulu, tuoden mukanaan oman näkökulmansa kriisinhallintaan. 50 vuodessa on tultu pitkälle ja kriisinhallinnan näkökulmat ja keinot ovat laajentuneet. Toiminnan tärkein päämäärä on kuitenkin pysynyt samana: Rauhan ylläpitäminen.

Aselepolinjan (Gaza-Israel) yöpartio palaa tukikohtaan. Kuva Jorma Reinimaa.

Rauhanturvaamisen ensiaskeleet

Suomen osallistuminen YK:n rauhanturvatoimintaan alkoi vuonna 1956, jolloin komppanian vahvuinen osasto lähetettiin Egyptiin Suezille rauhaa turvaamaan. Kyse oli Suezin kriisin jälkiselvittelystä, jossa YK:n pyrkimyksenä oli varmistaa Ison-Britannian ja Ranskan joukkojen rauhanomainen vetäytyminen Egyptistä ilman konfliktin leimahtamista uudelleen. Suomen komppania koottiin nopeasti vapaaehtoisista ja lähetettiin vain muutaman viikon harjoittelun jälkeen kohdealueelle.

Kaikki vapaaehtoiset olivat suorittaneet jo asepalveluksensa ja mukaan valikoitui joukko ennakkoluulottomia nuoria miehiä, joiden motiivina oli niin YK:n työn tukeminen kuin myös maailman näkeminen. Operaatio vei suomalaisia ensin Suezin kanavalle Port Saidiin. Myöhemmin siirryttiin Siinain niemimaalle ja lopuksi Gazan kaistalle, joissa tehtävänkuva muuttui ja rauhaa turvattiin Egyptin ja Israelin välillä. Kolme suomalaista upseeria sijoitettiin tämän lisäksi sotilastarkkailijatehtäviin Israelin ja Syyrian rajalle.

Suomalaiset selviytyivät ensimmäisestä operaatiostaan kunnialla, vaikka metsien keskellä asepalveluksensa suorittaneet vapaaehtoiset oli heitetty aavikolle heille täysin kummalliseen ympäristöön varmistamaan rauhan säilymistä vieraassa kulttuuriympäristössä ja tulenarassa tilanteessa. YK:n Suomen komppanian 1-2 joukoista tuli vuonna 2010 itseoikeutetusti Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen perinnejoukko-osasto.

YK-koulutuskeskus perustetaan Niinisaloon

Suomalainen rauhanturvatoiminta alkoi vakiintua osana Suomen kylmän sodan aikaista aktiivista puolueettomuuspolitiikkaa. Suomen asetettua YK:n pyynnöstä pataljoonan Kyprokselle vuonna 1964 rauhaa turvaamaan alkoi tehtävän pitkäkestoisuuden vuoksi syntyä tarvetta asiaan kuuluvalle koulutukselle. YK-valmiusjoukon perustaminen loi lopullisen tarpeen YK-koulutuskeskukselle, joka perustettiin vuonna 1969 Niinisaloon Satakunnan Tykistörykmentin alaisuuteen. Kyseessä oli maailman ensimmäinen YK:n rauhanturvaajien koulutuskeskus. Tästä alkaneen historiansa aikana Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus, PVKVK, on kehittänyt ja ylläpitänyt rauhanturvaajien koulutuksen korkeita standardeja ja siitä on kehittynyt alan johtava esikuva, jonka toimintamallit ovat levinneet maailmanlaajuisesti.

Valmiusjoukkojen koulutus aloitettiin välittömästi siitä lähtökohdasta, että koulutettava pataljoona oltaisiin voitu siirtää hyvinkin nopeasti kohdealueelle valvontatehtäviin. Lyhyessä ajassa luotiin järjestelmä, joka takasi riittävän henkilöstön käynnissä olleisiin Kyproksen rotaatioihin. Varsinainen rauhanturvakoulutus annettiin joukoille kohdealueella, kuitenkin yhteistyössä Niinisalon koulutuskeskuksen kanssa. Varsinaisen koulutuksen lisäksi Kyproksen operaatio toi suomalaisille paljon kokemusta kanssakäymisestä eri kansallisuuksia edustavien rauhanturvajoukkojen kanssa ja loi siten pohjaa tulevalle yhteistyölle ja verkostoitumiselle. Tätä kokemusta hyödynnettiin pian vuoden 1973 Jom Kippur -sodan jälkeisessä rauhanturvaoperaatiossa, jossa suomalaiset kunnostautuivat. Kansainvälisen maineen myötä myös kotimaassa alettiin kiinnittää paremmin huomiota YK-koulutuskeskuksen kehittämiseen.

Sotilastarkkailijakurssit alkavat

Pohjoismainen sotilastarkkailijakoulutus alkoi Ruotsista vuonna 1965, mutta jo vuodesta 1968 alkaen toinen vuosittain järjestetyistä kursseista siirrettiin Suomeen Niinisaloon. Tämän myötä Suomi pääsi mukaan pohjoismaiseen YK-koulutusjärjestelmään. Rinnakkaisten tarkkailijakurssien järjestäminen Suomessa ja Ruotsissa loi maiden välille tervehenkistä kilpailua, josta kurssilaiset pääsivät hyötymään. Kurssin sisältö noudatti pitkälti Pohjoismaiden kesken sovittua konsensusta. Resurssien vähyydestä johtuen ensimmäisissä Suomessa järjestettävissä harjoituksissa jouduttiin vielä kuitenkin tinkimään jonkin verran vaatimuksista.

Ensimmäinen Niinisalon YK-koulutuskeskuksen oma tarkkailijakurssi järjestettiin vuonna 1970. Hyväksi todettu pohjoismaisen sotilastarkkailijakoulutuksen koulutusohjelma säilytettiin sisällöltään pitkälti samanlaisena aina vuoteen 1995 saakka. Yhteispohjoismaisen tarkkailijakoulutuksen kokonaisvastuu siirtyi vuonna 1982 Niinisalolla, minkä jälkeen kursseja järjestettiin Suomessa kaksi vuosittain. Vielä nykyäänkin YK:n sotilastarkkailijakurssi, United Nations Military Experts on Mission, eli UNMEM, on PVKVK:n lippulaivakurssi. Vuosittain tällä formaatilla järjestettävät kurssit ovat erittäin suosittuja, mikä näkyy hakijoiden suuressa määrässä ja motivaatiossa.

YK-koulutuskeskuksen toiminnan kasvaessa kasvoivat myös tilavaatimukset. Niinisalon kasarmialueella suoritettiin 1980-luvulla useita keskuksen rakennushankkeita, kuten kurssihotellin rakentaminen oppilaiden majoittumista varten. Lisäksi keskuksen toimintaa kehitettiin ja Puolustusvoimien sisällä siitä muodostui edelläkävijä ATK-laitteiden käytössä.

Suomi osallistui YK:n UNIFIL-operaatioon Libanonissa vuonna 1982 ja tuolloinen joukkojen koulutus ja varustaminen sujuivat YK-koulutuskeskukselta jo rutiinilla. Lähtö Namibian operaatioon vuonna 1988 sen sijaan hieman kangerteli, mutta syyt olivat tuolloin enimmäkseen YK:n korkeammalla tasolla. Aiemmin vain Lähi-Idän olosuhteisiin rauhanturvaajia valmistanut YK-koulutuskeskus sai Namibian afrikkalaisten erityispiirteiden ja palautteen perusteella arvokasta kokemusta tulevaisuuden operaatioita varten.

Vuosi 1997 ja SFOR-operaatio.

Kylmän sodan loppu ja Suomen rauhanturvaoperaatioiden muutokset

Kylmän sodan lopun jälkeiset konfliktit asettivat rauhanturvatoiminnalle ja kriisinhallinnalle uusia vaatimuksia. Koko toiminnan luonne muuttui, kun konflikteissa ei enää ollut selkeitä osapuolia, joiden välissä rauhanturvaajat olisivat toimineet neutraalina toimijana. Konfliktit muuttuivat terrorismin ja ääriliikkeiden nousun seurauksena ja rauhanturvatoiminnasta siirryttiin kohti aiempaa moniulotteisempaa, mutta myös haasteellisempaa kriisinhallintaa.

Suomen 1990-luvun merkittävimmäksi rauhanturvaamisen toimintaympäristöksi muodostui Jugoslavian hajoamissotien jälkeinen Bosnia-Hertsegovina. Vuonna 1999 alkoi puolestaan Kosovon KFOR-operaatio, jossa suomalaista kriisinhallintahenkilöstöä oli niin ikään mukana. Neuvostoliiton hajoaminen oli tuonut Suomelle enemmän mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan ja merkittäviksi PVKVK:n kannalta muodostuivat Suomen 1990-luvun puolivälissä saavuttamat EU-jäsenyys ja Naton rauhankumppanuus. Naton rauhankumppanuus johti YK-koulutuskeskuksen sertifiointiin Naton rauhankumppanuuden piirissä toimivaksi koulutuskeskukseksi vuonna 2001. Samassa aikaan YK-koulutuskeskuksen nimi muuttui nykyiseen muotoonsa: Puolustusvoimien kansainvälinen keskus.

Naisten koulutus rauhanturvatehtäviin alkoi Niinisalossa vuonna 1991. Vielä tuolloin naisille ei ollut Suomessa tarjolla sotilaskoulutusta, joten naisia sijoitettiin tämän rajoituksen puitteissa aseettomiin tehtäviin. Naisten YK-koulutus raivasi kuitenkin tietä naisten vapaaehtoiselle asepalvelukselle, joka alkoi Suomessa vuonna 1995.

PVKVK siirtyi Niinisalosta pääkaupunkiseudulle Tuusulaan vuonna 2008. Samalla myös kriisinhallintajoukkojen johtovastuu, rotaatiokoulutus ja huolto jäivät pois PVKVK:n tehtävistä ja painopiste siirtyi johto- ja asiantuntijahenkilöstön koulutukseen, sekä koulutuksen kehittämiseen.

Tämän päivän rauhanturvaajia.

50-vuotias PVKVK osana Maanpuolustuskorkeakoulua

Aiemmin ensin Puolustusministeriön ja sittemmin Pääesikunnan alainen PVKVK uudelleenorganisoitiin vuonna 2015 osaksi Maanpuolustuskorkeakoulua. Tuolloin sen kaikki toiminnot siirtyivät Helsinkiin Santahaminaan, Maanpuolustuskorkeakoulun kampukselle uuteen Santahamina-taloon. Samana vuonna virallistettiin PVKVK:n tehtävä Naton kriisinhallintakoulutuksen koordinoijana. Tämän mahdollistaminen oli haasteellista, sillä Natossa pidettiin ensin näin suuren koulutusalan antamista rauhankumppanuusmaalle ongelmallisena. Lopulta yhdeltäkään Naton varsinaiselta jäseneltä ei löytynyt halua ottaa kriisinhallinnan koulutusta vastuulleen ja tehtävä annettiin Suomelle. Tässä tehtävässä Puolustusvoimien kansainvälinen keskus vastaa Naton kriisinhallintakoulutuksen koulutustarjonnan ja oppisisältöjen kehittämisestä, kustannustehokkuudesta ja laadun parantamisesta. Työ koordinoijana alkoi toden teolla vuonna 2016 koulutustarvevaatimusten määrittämisen jälkeen. Kriisinhallintakoulutuksen koordinoijana Suomi on erityisasemassa, sillä sotilaallinen yhteistoiminta Naton jäsenmaiden ja kumppanimaiden välillä on mahdollista vain kriisinhallintatehtävien puitteissa.

50-vuotias Puolustusvoimien kansainvälinen keskus jatkaa menestyksekkään historiansa viitoittamana kriisinhallintakoulutuksen laadukasta toimeenpanoa, sekä koulutuksen aktiivista kehittämistä yhdessä alati laajenevan yhteistyöverkostonsa kanssa. PVKVK:n aktiivinen verkostoituminen, tutkimus- ja julkaisutoiminta, sekä kriisinhallinnan kehityksen seuraaminen takaavat sen, että se tullaan jatkossakin lukemaan maailman laadukkainta kriisinhallintakolutusta tarjoavien koulutuskeskusten joukkoon.