Winland-tutkimushankkeen keskiössä kriittinen infrastruktuuri

Maanpuolustuskorkeakoulu on osa From Failand to Winland -nimistä kokonaisturvallisuuden tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa Suomen ruoka-, energia- ja vesiturvallisuuden tulevaisuudennäkymiä monitieteellisen tutkimuksen avulla. Maanpuolustuskorkeakoulu on osa tutkimuskonsortiota, johon kuuluu useita suomalaisia yliopistoja ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkiviä organisaatioita.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotilaspedagogiikan professori Juha Mäkinen johtaa resilienssiin ja oppimiseen pureutuvaa osahanketta. Japanissa tietojohtamisesta vuonna 2006 väitellyt Mäkinen on työskennellyt turvallisuuskysymysten kanssa vuosikymmeniä, ja osallistuminen Winland-hankkeeseen tuntui luonnolliselta jatkumolta oman erikoisalan parissa. Mäkinen kehuu monialaista tutkimusverkostoa ja hedelmällistä yhteiskehittämistä sekä korostaa yhdessä jaettavien arvojen merkittävyyttä.

Tulkinnat kokonaisturvallisuudesta saattavat jäädä yksipuoliseksi esimerkiksi tilanteissa, joissa niihin liitetään vain sotilaallinen puolustus ja voimankäyttö. Winland-hankkeen tarkoituksena on osaltaan tutkia vähemmälle huomiolle jääneitä, kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen osalta ensisijaisia ja täten keskeisesti turvallisuuteen liittyviä tekijöitä ja teemoja. Näitä tutkimustuloksia on tavoitteena tuoda yleiseen tietoisuuteen, ja niiden toivotaan vaikuttavan asiaan liittyvään poliittiseen päätöksentekoon. Hankkeen kokonaisvaltaisuus tulee esille siinä, ettei tutkimus rajoitu ainoastaan varsinaisiin teemoihin – ruoka-, energia- ja vesiturvallisuuteen. Tarkastelun alaisena ovat jatkuvasti myös prosessit, joilla vaikutetaan näiden ilmiöiden muotoutumiseen ja näkymiseen sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti.

Prosesseilla tarkoitetaan aiheisiin liittyvää politiikkaa, strategioiden laatimista, oppimista, lakeja ja organisaatioiden välistä verkostoitumista. Turvallisuustekijät eivät synny itsestään, ja niiden ylläpitämiseen vaaditaan jatkuvasti hallinto- ja toimeenpanovaltaa. Näiden päättävien elinten toiminnan on perustuttava tieteellisesti tutkittuun tietoon; tällaista tutkimusta tehdään Winlandin lisäksi muissa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) osahankkeissa. Mäkisen johtamassa osahankkeessa keskitytään osaltaan juuri niihin prosesseihin, joilla tutkimustieto välittyy päätöksentekijöille ja kansalaisille opittavaksi. Tieteellisen tiedon vaikuttavuus tulee ilmi vasta silloin, kun se saadaan myös tiedeyhteisön ulkopuolelle, eri yhteiskunnallisten toimijoiden käyttämäksi.

Resilienssin tutkimus on monialaista tiedettä

Resilienssin tutkimus on saavuttanut suosiota länsimaisissa tiedeyhteisöissä, sillä sen avulla voidaan yhdistää useita tieteenaloja ja luoda kokonaisvaltaisia ja perusteltuja toimintamalleja. Resilienssin määritteleminen on haasteellista, sillä eri tieteenalojen määritelmät poikkeavat toisistaan. Mäkinen näkee resilienssi-käsitteen lukuisia tieteenaloja toisiinsa kytkevänä määrittäjänä, jolla pyritään ymmärtämään aiempaa syvällisempiä systeemien kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden tehtävä on resilienssin suhteen pohtia, miten vesi-, energia- ja ruokaturvaa on kehitettävä, jotta ne säilyttävät toiminta- ja uusiutumiskykynsä negatiivisissakin tulevaisuusskenaarioissa.

Hienoa Mäkisen mielestä on se, kuinka resilienssin tutkimus yhdistää sekä inhimillisen että puhtaasti teknisen puolen toimijoita. Winland-tutkimushankkeen tutkimusteemat konkretisoituvat kriittisessä infrastruktuurissa, joka on ehdottoman tärkeää sekä yhteiskunnalle että kansalaisten tarpeiden tyydyttämiselle ja hyvinvoinnille. Yhdistettäessä resilienssi kriittiseen infrastruktuuriin tarvitaan sekä ihmistieteiden taitajia että tekniikan osaajia. Tärkeää on mahdollistaa vuoropuhelua ja yhteiskehittelyä tieteenalojen välillä. Turvallisuuden ja maanpuolustuksen resilienssitutkimuksessa on varmistettava, etteivät suunnitelmien toiminnallistaminen ja aikaansaatujen vaikutusten arviointi jää sivuosaan.

– Meidän on huomattava, miten merkittävässä roolissa kriittinen infrastruktuuri on keskeisten tarpeiden tyydyttämiselle. Oli mikä organisaatio tahansa – sisäministeriö, puolustusministeriö tai Puolustusvoimat – on oltava jaettu ymmärrys siitä, miten nämä [kriittisen infrastruktuurin järjestelmät] toimivat ja pystyykö infrastruktuuri tuottamaan palveluita, joita niiltä odotetaan – tapahtuipa mitä tahansa. Sotajoukkoja tarvitaan tietysti, mutta tämä hanke toimii muistutuksena myös kansalaisten perustarpeiden ja infrastruktuurin tärkeydestä, Mäkinen selittää.

Pääosin Mäkisen tutkimustyö on käsiteanalyyttistä. Laadukas työ vaatii jatkuvaa perehtymistä monien tieteenalojen kirjallisuuteen ja uusiin julkaisuihin. Lisäksi osahankkeen johtajana hän kokee tärkeäksi hankkeen ulkopuolisten tutkijoiden inspiroimisen ja aiheesta viestimisen.

Mäkinen toivoo, ja kuten STN edellyttää, ettei tutkimushanke jää pelkkien raporttien ja julkaisujen tasolle, vaan hän haluaa hankkeen jälkeen myös muiden asiantuntijoiden kiinnostuvan aiheesta ja jatkavan tutkimista. Hankkeeseen kuuluu Maanpuolustuskorkeakoulussa järjestettävä kriittisen infrastruktuurin resilienssin täydennyskoulutuskurssi (KIRYT), jonka tavoitteena on tuoda asiantuntijoita monitieteellisen resilienssitutkimuksen pariin. Mäkisen näkemyksen mukaan esimerkiksi juuri täydennyskoulutuskurssin avulla voidaan sekä luoda verkostoja että levittää tietoa tästä tärkeästä kokonaisturvallisuuden tutkimusalasta.

– Tavoite ei ole yksinomaan artikkelit, vaikka niitäkin totta kai tarvitaan. Meidän täytyy myös keskuudessamme tulkita niiden tuloksia ja osallistua opettamiseen, kasvattamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, Mäkinen sanoo.