Kiinan asevoimia tutkitaan liian vähän – Maanpuolustuskorkeakoulu tarttui haasteeseen
Valtaosa Kiinan asevoimien tutkimuksesta tehdään Yhdysvalloissa, ja eurooppalainen näkökulma on jäänyt alalla toistaiseksi vähälle huomiolle. Euroopassa onkin kasvava tarve vahvistaa omia tutkimusverkostoja, jotta Kiinan sotilaallisen kehityksen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin. Tähän tarpeeseen vastasi 21.10.2025 järjestetty seminaari China's Military Modernization and Growing Capabilities in the Age of Strategic Competition, joka toi yhteen eurooppalaisia Kiinan asevoimiin perehtyneitä tutkijoita Helsinkiin. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan MPKK:n historiassa ja puhujiin lukeutui tutkijoita Ruotsista, Norjasta, Virosta sekä Saksasta.
Kiinan kansantasavallan asevoimat ovat henkilöstömäärältään maailman suurimmat ja Kiinan nykyisen presidentin, Xi Jinpingin valtakaudella niitä on pyritty uudistamaan voimakkaasti. Aiemmin maavoimapainotteisesta massa-armeijasta on tarkoitus muokata modernit, kansainvälisesti kilpailukykyiset asevoimat vuoteen 2049 mennessä, jolloin Kiinan kansantasavallan perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Maanpuolustuskorkeakoululla Kiinan sotilasstrategiaa on tutkittu aktiivisesti jo kuuden vuoden ajan ja tutkimuksesta vastaa kaksi Kiinaan päätoimisesti perehtynyttä tutkijaa.
”Sanoisin, että tällä hetkellä MPKK:n Kiina-tutkimuksen painopisteenä on etenkin Kiinan ja Venäjän väliset suhteet, Kiinan hybridivaikuttaminen, tekoälyn integrointi sodankäyntiin sekä tietenkin arktisen alueen toiminta”, summaa Sotataidon laitoksen apulaisprofessori Matti Puranen.
Kiinan asevoimien uudistukset tutkimuksen keskiössä
Seminaarin esitelmissä käytiin läpi muun muassa Kiinan asevoimien ja siviiliyhteiskunnan välisiä suhteita ja kaksoiskäyttöteknologioiden hyödyntämisen kasvua. Christian Wirth (German Institute for International and Security Affairs) esitti puheenvuorossaan, että vaikka Kiina saavuttaa todennäköisesti vuosisadan puoliväliin mennessä tekniset valmiudet nykyaikaisiin sotatoimiin lähialueilla, siltä puuttuu yhä kriisinkestävä, liittolaissuhteisiin nojaava sotilasinfrastruktuuri. Tämän takia kyky korkean intensiteetin operaatioihin kauempana mantereesta jää rajatuksi. Asevoimat kärsivät myös instituutionaalisista ongelmista, sillä Kommunistisen puolueen valvonta heikentää toimintakulttuuria, jossa keskityttäisiin aidosti sotilaalliseen ammattitaitoon poliittisen lojaaliuden sijaan. Wirthin kirjoittama julkaisu aiheesta löytyy täältä.
Professori Henrik Stålhane Hiim (Norwegian Institute for Defence Studies) on urallaan puolestaan perehtynyt Kiinan muuttuneeseen ydinasestrategiaan. Esitelmässään hän perusteli mahdollisia syitä sille, minkä takia maa on laajentanut ydinasearsenaaliaan mittavasti viime vuosien aikana. Kiina on viiden vuoden aikana enemmän kuin tuplannut omat ydinasevarantonsa ja arvioiden mukaan maalla saattaa olla jopa 1000 ydinkärkeä vuoteen 2030 mennessä. Hiimin mukaan Kiinan toimien taustalla on ennen kaikkea pyrkimys vahvistaa sen ydinpelotteen uskottavuutta ja varmistaa, että maa kykenee säilyttämään pelotearvonsa myös Yhdysvaltojen kehittäessä omia asejärjestelmiään. Hiim on kirjoittanut aiheesta muun muassa tässä julkaisussa.
Hiimin mukaan aiheen tutkimuksesta tekee erityisen tärkeää se, että Kiinan toimilla on suora vaikutus esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Venäjän omiin ydinaseohjelmiin, jotka osaltaan vaikuttavat myös Euroopan turvallisuustilanteeseen. Tutkimuksen mukaan edessä voi pahimmillaan olla uusi globaali varustelukilpailu, joka rapauttaa koko kansainvälisen asevalvonnan merkityksen.
Tavoitteena tutkimusyhteistyön tiivistäminen
Ajatus seminaarin järjestämisestä syntyi Sotataidon laitoksen Kiina-tutkijoiden ja Hiimin aloitteesta. Toiveena oli luoda mahdollisuus pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön tiivistymiselle Kiinan asevoimiin liittyvässä tutkimuksessa. Puranen ja Sotataidon laitoksen tutkija Sasu Katajamäki toteavat myös Pohjoismaiden tuovan uusia näkökulmia Kiina-tutkimukseen, esimerkiksi arktisen alueen ja Venäjän asiantuntemuksen kautta.
”Tällä hetkellä Euroopassa Kiinan asevoimiin perehtyneet tutkijat ovat ripoteltuina yksittäisiin yliopistoihin, eikä tiiviitä verkostoja ole päässyt syntymään. Siksi halusimme järjestää tapahtuman, jossa alan asiantuntijat pääsevät avaamaan teemoja yleisölle, mutta myös luomaan pohjaa syvemmälle yhteistyölle tulevaisuutta varten”, Puranen kertoo.
“Pohjoismaissa tutkitaan erityisesti kehityskulkuja, jotka linkittyvät meidän omaan alueeseemme. Vaikka niitä ei ole paljon, saamme silti arvokasta tietoa Kiinan toiminnasta esimerkiksi käynnissä olevien kaksikäyttöhankkeiden kautta tai sotaharjoituksista, joita Kiina toteuttaa yhdessä Venäjän kanssa lähialueillamme”, Katajamäki lisää.
Myös Hiim on erittäin tyytyväinen seminaarin toteutukseen ja korostaa eurooppalaisen tutkimusyhteistyön tärkeyttä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä valtaosa Kiinan asevoimiin liittyvästä tutkimuksesta tehdään Yhdysvalloissa. Vaikka tutkimus on erittäin laadukasta, eroavat eurooppalaisten ja amerikkalaisten näkökulmat ja intressit ajoittain toisistaan.
“Mielestäni tämä MPKK:n aloite on todella tervetullut. Kiina luo Euroopalle uniikkeja haasteita, jotka ovat erilaisia muihin alueisiin nähden, joten itsenäinen eurooppalainen tutkimus ja sen kehittäminen on tärkeää”, Hiim toteaa.
MPKK:n omia Kiina-aiheisia tutkimuksia voi lukea Doria-julkaisuarkistosta ja kotimainen julkaisumäärä on jatkuvassa kasvussa. Ensi keväänä on muun muassa tarkoitus julkaista raportti Venäjän ja Kiinan yhteistyöstä arktisella alueella kaksoiskäyttötematiikkaan liittyen. Tämän lisäksi Sotataidon laitoksen tutkijat tuottavat aktiivisesti materiaalia myös kansainvälisiin julkaisuihin. Seminaarin hyvän vastaanoton ansiosta Puranen pitää todennäköisenä, että vastaavia tilaisuuksia järjestetään myös jatkossa.
