Sotatieteiden maisteritutkintoon kuuluvalla Tactical Level Planning -opintojaksolla simuloidaan monikansallisen joukon toimintaa. Tänä vuonna mukana oli ensi kertaa suomalaisten maisteriopiskelijoiden lisäksi virolaisia opiskelijoita ja isobritannialaisia tarkkailijoita.
Opintojaksolla opiskelijat harjaantuvat suunnitteluryhmissä toimimiseen englannin kielellä, ja tavoitteena on, että he osaavat sen suorittamisen jälkeen toimia esikuntaupseerina kansainvälisessä toimintaympäristössä. Harjoituksessa hyödynnetään Naton taktisen tason suunnitteluprosessia siinä käytettävän skenaarion pohjalta.
– Tulevaisuuden upseereille valmius olla mukana kansainvälisessä yhteistoiminnassa on erittäin tärkeää. Tällä opintojaksolla kertyy paitsi kieliosaamista, myös oppeja käytännön toiminnasta: miten toimitaan työryhmässä ja miten eri kulttuurien toimintatavat sovitetaan yhteen, Taistelukoulun johtaja, eversti Petri Rantanen kertoo.
Kevään opintojaksolla oli mukana 11 virolaista opiskelijaa, kaksi isobritannialaista kurssiin tutustuvaa tarkkailijaa sekä yksi mentorina toimiva australialainen eversti. Lisäksi kurssille osallistui englanninkielisiä kieliasiantuntijoita ja suomalaisia mentoreita. Mentorit ovat kansainvälisissä tehtävissä palvelleita Puolustusvoimien evp-upseereita, ja he toimivat omien ryhmiensä ohjaajina. Opintojakson yhteydessä järjestettiin myös kertausharjoitus, joka tarjosi Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK:n esikuntatyöskentelykurssin reserviläisille mahdollisuuden tutustua Naton toimintamalleihin sekä harjaantua taktisen tason suunnittelussa.
Sotatieteiden maisterikurssin 14 oppilasupseeri Frans koki työryhmätyöskentelyn mielekkääksi ja antoisaksi.
– Kolme viikkoa on aika lyhyt aika, ja kielikylpynä opintojakso olikin sellainen pikapulahdus. Ehkä englannin puhumista olennaisempaa olikin kurssin tavoite sopeuttaa omaa toimintaamme liittokunnan toimintatapojen kanssa yhteensopivaksi. Oli kiinnostavaa huomata, millaisia kulttuurieroja meillä on virolaisten ja brittiläisten kanssa.
Varsinkin yhteistyö virolaisten kanssa tuntui hyödylliseltä. Viro on ollut Naton jäsen Suomea kauemmin ja monet toimintatavat ovat siksi erilaisia kuin Puolustusvoimilla. Toisaalta maat ovat läheisiä ja kulttuurisesti hyvin samantyyppisiä. Enemmän eroavaisuuksia löytyi isobritannialaisten kanssa: angloamerikkalaisessa kulttuurissa pyritään usein ennen kaikkea määrätietoiseen johtamiseen, kun taas Pohjoismaissa yhteistoiminta pohjautuu keskusteluun ja ajatuksien vaihtoon.
Myös Rantanen nostaa esiin yhdessä toimimisen hyödyt. Esimerkiksi mentoritoiminta kiinnosti virolaisia, ja näin yhteistyön avulla voidaan omaksua muiden kulttuureista parhaita toimintamalleja.
Kansainvälinen toiminta haastaa ja kehittää oppijoita ja kouluttajia
Välillä englanninkielinen toiminta haastoi, kun oppijat ja kouluttajat eivät puhuneet äidinkieltään. Työryhmissä oli kuitenkin rento ilmapiiri, ja täydellisen kielitaidon omaksumista olennaisempaa oli mahdollisuus harjoitella kommunikaatiota. Opintojakso oli sikäli pehmeä lasku kansainvälisyyteen, että pääosin suomenkielisiltä kouluttajilta voi varmistaa asioita, jos jokin jäi epäselväksi.
Oppilasupseeri Väinö toteaa, että suomenkielisiä sanoja lipsahti keskusteluihin silloin tällöin, mutta korostaa, että englannin kielen puhumiseen pyrittiin silloinkin, kun oltiin vain suomalaisten kesken. Tähänastisista opinnoista hyödyllisiksi monikansallisessa ympäristössä toimimiseen osoittautuivat valinnaiset kielikurssit.
Eversti Rantanen täydentää, että osa kurssimateriaaleista on nykyään suomenkielisilläkin kursseilla englanniksi, ja englannin kieltä tuodaan jatkuvasti opintoihin enemmän ja enemmän.
– Kieliopintojen ohella maisteriopiskelijoiden suorittama Puolustushaaran taistelu -moduuli tukee tätä opintojaksoa. Kolmen kurssin mittaisen moduulin tavoitteena on lisätä aselajien keskinäistä yhteistyötä ja oppia suunnitteluprosessin perusteita, eversti Rantanen täydentää.
Frans ja Väinö olivat yhtä mieltä siitä, että kurssin osallistujien valmiudet toteuttaa kansainvälistä yhteistoimintaa ovat korkeat.
– Aika harvalle tämä oli entuudestaan varsinaisesti mitään omaa erityisosaamisalaa tai kotikenttää.
Opintojakso oli sotatieteiden maisterikurssilaisten viimeisiä opintosuorituksia ennen valmistumista, ja eversti Rantanen seurasi opintojaksoa sivusta ylpeänä.
– Hieno yhteishenki ja oppijoiden eläytyminen työryhmätyöskentelyyn jäivät erityisesti mieleeni. Pian valmistuvilla maistereillamme on työelämään ja kansainväliseen toimintaan todella hyvät valmiudet, jotka jatkossakin kehittyvät, hän summaa.
