Osiot
Valikko
Maanpuolustuskorkeakoulu

Pro gradu: varusmiespalvelukseen sisältyy merkittävästi elementtejä, joiden avulla varusmiesten resilienssiä voidaan kehittää

Maanpuolustuskorkeakoulu 30.7.2020 11.33
Tiedote

Yliluutnantti Veli-Pekka Tikkasen tuore pro gradu -tutkielma pureutuu toimintakyvyn käsitteeseen tuoden siihen lisää konkreettista tietoa elementeistä, jotka vaikuttavat varusmiespalveluksen aikaiseen onnistuneeseen sopeutumiseen: psykologiseen resilienssiin. Keskeisimpinä elementteinä voidaan nostaa esiin ohjattu epämukavuusalueen laajentaminen ja sosiaalisen verkoston merkitys.

Sotatieteiden maisterikurssilta 7.8. valmistuva Tikkanen kertoo, että tarvittaisiin kuitenkin vielä yhteinen, yksiselitteinen ymmärrys psyykkisen toimintakyvyn kehittämiseen, jotta se voitaisiin täysimääräisesti hyödyntää. Lisäksi tarvitaan tavoitteet ja johdonmukaiset opetussisällöt. Tutkielman perusteella varusmiehet vaikuttavat kuitenkin olevan kehitysvaiheensa ja varusmiespalveluksen aiheuttaman muutoksen takia tavallista alttiimpia muutoksille, joten psyykkisen toimintakyvyn kehittäminen voi olla mahdollista varusmiespalveluksen aikana. 

Työn keskiössä olevan resilienssin Tikkanen määrittelee onnistuneena sopeutumisen prosessina.

– Psykologiassa resilienssi näyttäytyy hyvin paljon sotilaan toimintakyvyn kaltaisena ilmiönä. Eli ihmisen sopeutumiskykyyn vaikuttaa sekä toimintaympäristö että yksilötasolla toimintakyvyn eri ulottuvuudet. Psykologisen resilienssin määritelmä oikeastaan tiivistyy siihen, että onnistunutta sopeutumista tarkastellaan psyykkisellä tasolla. Etenkin häiriöt sopeutumisessa näkyvät usein eri asteisena psyykkisenä oireiluna.

Tutkielman perusteella näyttää siltä, että varusmiespalveluksen aikana voidaan vaikuttaa psykologiseen resilienssiin, siitäkin huolimatta, että laajempi tutkimustieto puuttuu.

– Pääosa asevelvollisista suorittaa varusmiespalveluksensa hyvin. Tämä viittaisi siihen, että resilienssi kehittyisi varusmiespalveluksen aikana. Tämä näkökulma rakentuu siten, että kaikki koulutus, joka rakentaa ihmisen kyvykkyyttä onnistumisten elämysten kautta, rakentaa myös tunnetta omasta pystyvyydestä, mikä kehittää resilienssiä. Tätä tukee myös toinen näkökulma, jossa varusmiespalvelus tuottaa asevelvollisille kokemuksia siitä, että he selviävät ja pärjäävät myös epämukavuusalueellaan, Tikkanen pohtii.

Koulutuksessa huomio stressin hallintaan ja sen ymmärtämiseen

Varusmieskoulutuksessa voitaisiin hänen mukaansa kiinnittää entistä enemmän huomiota stressin hallintaan ja sen ymmärtämiseen. Muussa tapauksessa riskinä on, että varusmies oppii itselleen epäedullisia keinoja stressin käsittelyyn.

– Esimerkiksi stressin välttelyyn perustuvat coping- tai selviytymiskeinot voivat osaltaan vaikuttaa varusmiehen kykyyn oppia, kun taas toisessa tilanteessa sama selviytymiskeino voi olla tilapäisesti käytettynä hyvinkin tehokas. Haastavaa on, että ei ole vain yhtä oikeaa universaalia tapaa käsitellä stressiä, joka voitaisiin opettaa, vaan stressin käsittelykeinot ovat hyvin yksilöllisiä. Parempi ymmärrys stressistä, sen vaikutuksesta, sekä stressinhallintakeinoista voisi osaltaan auttaa tähän, Tikkanen vielä muistuttaa. 

Isoimpina resilienssiä kasvattavina tekijöinä hän nostaa esiin ohjatun epämukavuusalueen laajentamisen sekä sosiaalisen tukiverkoston merkityksen. Käytännössä tämä tarkoittaa tottumista stressiä aiheuttaviin tekijöihin mahdollisuuksien mukaan jo ennalta sekä ymmärrystä siitä, että selvitään asioista yhdessä.

Tikkanen painottaa, että tutkimuksen aineisto hankittiin ennen Koulutus2020-uudistusta, jossa uutena kokonaisuutena koulutukseen tuli myös Taistelijan mieli -koulutuskokonaisuus. Nyt tutkitun aineiston pohjalta suurimmat haasteet resilienssin kasvattamiseen liittyvät hajontaan kokonaisvaltaisessa ymmärryksessä psyykkisestä toimintakyvystä ja sen kehittämisestä.

– Aineiston perusteella tätä kyllä tapahtuu varusmiespalveluksessa, mutta tavoitteiden ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen puutteen takia se on liian sattumanvaraista. Se ei siten muodosta täysin ymmärrettävää kokonaisuutta henkilökunnalle, saati sitten varusmiehille. Taistelijan mieli, joka osaltaan perustuu samaan aineistoon, mikä itselläni oli käytössä, on iso askel oikeaan suuntaan, mutta samat kokonaisuudet tulisi sisältyä myös henkilökunnan peruskoulutukseen.

Vaikka Tikkasen työ ei suoraan anna vastauksia siihen, millainen sotilaan tulisi olla kriisiaikana, on hänelle syntynyt näkemyksiä erityisesti puhuttaessa äärimmäisestä epämukavuudesta.

– Resilienssi rakentuu yksilökohtaisesti, mutta jos joitain yleisiä periaatteita miettii, tulisi sotilaan sietää epävarmuutta ja turhautumista sekä osata käsitellä myös epäonnistumisia. Osa stressistä, mihin sillä hetkellä et voi vaikuttaa, tulisi kyetä siirtämään jollain tapaa syrjään odottamaan sitä hetkeä, kun siihen voi vaikuttaa. Sotilaan tulisi tunnistaa oma stressitasonsa ja reaktionsa. Jokaisen sotilaan tulisi kyetä huolehtimaan perustoimintakyvystään. Palautumisen edellytyksien merkitys on suuri. Kukaan ei jaksa loputtomasti. Unen ja ravinnon puute heijastuu väistämättä kognitiivisiin toimintoihin, kuten kykyyn tehdä päätöksiä.
 
Parhaimmillaan Tikkasen mukaan resilienssin kasvusta hyötyvät yksilön itsensä ja Puolustusvoimien lisäksi yhteiskunta laajemminkin.

Hyvä ohjaus, aiheen merkityksellisyys ja pieni paine takasivat työmotivaation

Tutkielma antaa pohjaa myös jatkotutkimukselle ja aiheen laajentamiselle. Ensimmäisenä Tikkanen mainitsee varusmiesten kokemusten tutkimisen, jotta aiheeseen saataisiin erilainen näkökulma. Näin myös saataisiin tietoa resilienssin muutoksesta palveluksen aikana. Työtä voitaisiin käyttää myös pohjana Taistelijan mieli -koulutusohjelman arvioimiseen, Tikkanen arvioi. 

Tikkasen mielestä pro gradun tekoprosessi oli pitkä mutta antoisa. Oma kandidaatintutkielma, ja käynnissä ollut Puolustusvoimien projekti psyykkisen toimintakyvyn edistämiseksi varusmiespalveluksen aikana, antoivat hyvän pohjan työskentelylle.

– Sain Puolustusvoimien Tutkimuslaitokselta työlleni erinomaiset ohjaajat ja samalla lisää motivaatiota työn tekemiseen. Ymmärsin, jos teen työni hyvin, voidaan sitä hyödyntää oikeasti. Tämä toi samalla mukavasti lisäpainetta ulkopuolelta, jotta työ tuli tehtyä mahdollisimman hyvin, Tikkanen summaa laudaturin arvoisesta työstään. 

Sotatieteiden maisterikurssi 9:n pro gradu -tutkielmat ovat Doria-julkaisuarkistossa nähtävillä viikosta 32 alkaen. Maisterikurssi valmistuu 7.8.2020, ja maisterikurssi 10 aloittaa opintonsa 7.9.2020.