Hyppää sisältöön

Priimustohtorin vastaus priimuskysymykseen Maanpuolustuskorkeakoulun tohtoripromootion promootioaktissa

Maanpuolustuskorkeakoulu
Julkaisuajankohta 7.9.2018 12.27
Tiedote

Yleisesikuntaeverstiluutnantti, dosentti, ST Marko Palokangas

Kunnioitettu pääpromoottori, arvoisa herra professori;

Asetettuun kysymykseen – mikä on ollut sissitoiminnan merkitys suomalaisen sotataidon kehittymisessä? – ei voida vastata yhdellä sanalla eikä edes yhdellä lauseella. Kysymys pitää sisällään monitahoisen probleeman, jonka tarkasteleminen ja johon syventyminen on vaatinut ajallista, pitkittäistä, ristikkäistä ja teemallista tutkimusta. Yhtä lailla sissitoiminnan osuus ja liittyminen ensin osaksi suomalaista sotataitoa ja sittemmin kehittyminen osana sitä voidaan todistaa ajallisen tarkastelun avulla. Vastaukseni syvyys muodostuu kuitenkin myös muista tapahtumista ja ilmiöistä. Suomalaisen sotataidon sekä taktisen älyn, ja siten myös sissitoiminnan – sissisodankäynnin keinojen – takeina ovat usein olleet myös yksittäiset henkilöt, lähinnä vahvoja persoonallisia piirteitä omanneet upseerit tai muutoin ennakkoluulottomat sotilaat. Kun kyse on kansallisesta sotataidosta, sen kehittymiseen ovat vaikuttaneet eittämättä myös kansainvälinen sotataito, uhkakuvat, taktiikan suuntaukset, sotataidon teoriat, sotatekniikan ja tulivoiman kehittyminen, liikkuvuus ja ihmisen kyky oppia uutta koulutuksen keinoin. Tässä vastaukseni perusteet.

Viimeistään 1900-luvun kuluessa on asevoimien parissa tunnustettu, että tieteestä ja sen sovelluksista voi olla merkittävää hyötyä sotataidon kehittämiselle. Ihmisellä on aina ollut tarve selittää ja etsiä sodasta säännönmukaisuuksia ja yleispäteviä periaatteita. Tietyiltä osin esimerkiksi taktiikassa esiintyy säännönmukaisuuksia, mutta sodankäynnissä ne ovat vain osa laajaa ja monimutkaista kokonaisuutta. Vaikka voimasuhteiden perusteella voidaan tehdä suuntaa-antavia päätelmiä ja jopa ennakoida tappiota matemaattisten simulaatioiden avulla, ei tiede hyödynnettävyydestään huolimatta kata sotataidon syvintä olemusta inhimillisenä toimintana. Sotaa ja sotataitoa ei voida selittää ainoastaan kvantitatiivisin menetelmin, sillä vailla inhimillisiä tekijöitä määrälliset tutkimustulokset ovat vain keskiarvoja. Tiedettä, taitoa vai yhdistelmä molempia? Varmaa on, että tämän kysymyksen käsittely sotataidon olemuksesta jatkuu yhä sotatieteiden tutkimuksessa.

Sotataito on satojen – jopa tuhansien vuosien – kuluessa kehittynyt ilmiö. Samalla voidaan todeta, että suomalaisen sotataidon yleisperiaatteet eivät juuri poikkea yleismaailmallisen sotataidon periaatteista. Suomalaisessa sotataidossa eroavuuksia kansainvälisiin piirteisiin on kuitenkin löydettävissä, etenkin paikallisten erityisolojen tarkoituksenmukaisessa hyödyntämisessä sodankäynnin kaikilla tasoilla. Sissisodankäynti tai sissitoiminta eivät nekään ole nykyajan tai maailmansotien aikana syntyneitä sotataidon ilmentymiä. Sotahistoria osoittaa, että lukuisissa sodissa on taisteltu sissisodankäyntimenetelmiä hyödyntäen. Toisinaan sissitoiminnan hyödyntäminen taisteluissa on ollut hyvinkin runsasta, jolloin sodankäynti on saanut varsinaisen sissisodan luonteen. Joskus sissitoiminta on ollut vähäisempää, pääasiallisena tarkoituksenaan säännöllisten sotatoimien välitön tukeminen. Useimmiten sissisodankäyntimenetelmät näyttäytyvät sotahistorian esimerkeissä, joissa miehitetyn maan kansa on taistellut miehittäjää vastaan. Sissisodankäynnin historia on olennaiselta luonteeltaan heikomman taistelua voimakkaampaa vastaan. Siten sissitoiminta on sotataidon näkökulmasta kehittynyt tuhansien vuosien aikana yritysten ja erehdysten myötä nykyiseen muotoonsa.

Suomalaisessa kansanromantiikassa sissisodankäynti näyttäytyy lukuisissa tarinoissa ja kirjallisuudessa. Muun muassa 1500-luvulla kirjoitetussa Pohjoisten kansojen historiakirjassa on lukuisia kuvauksia suomalaisten taistelutavoista, joissa sissitoiminta nousee korostuneesti esille. Pohjalaisten kostoretket Vienan Karjalaan 1500-luvulla Pekka Antinpoika "Juho" Vesaisen johdolla ja monet muut sissitarinat ovat jääneet kansan muistiin. Suomessa koettu idän ja lännen vuosisatainen kamppailu on aikojen saatossa tarjonnut riittävästi sotaisia esimerkkejä, joissa koskemattomat erämaat ovat lähes poikkeuksetta olleet suotuisia sisseille. Tultaessa 1900-luvulle sissitoiminnan kansalliset perusteet olivat siten tavallaan jo ennestään tiedostettuja ja tunnettuja menetelmiä.

Vaikka sotataito pohjautui sissitoiminnan osalta voimakkaasti teoriaan, Suomessa ymmärrettiin alusta lähtien sen uskottavuuden muodostuvan muistakin kuin teoreettisista lähtökohdista. Siksi sissitoiminnan mahdollisuuksia sekä hyödynnettävyyttä myös kokeiltiin käytännössä. Uuden ja nykyajan kansallisen sotataidon ilmentymänä sissitoimintaa voidaan perustellusti sanoa esiintyneen sotatoimissa ainakin Suomen sodassa 1808–1809, vapaussodassa vuonna 1918 sekä talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939–1944. Kaikkia lueteltuja sotia yhdistää kuitenkin se, ettei sissitoiminta ollut kovinkaan säännönmukaista tai suunnitelmallista. Vasta 1950–1970-luvuilla Suomen puolustusdoktriiniin tehdyt muutokset ja alueellisen puolustusjärjestelmän pitkähkö kehitystyö vakiinnuttivat sissitoiminnan osaksi suomalaista sotataitoa. Teoretisoinnin ja kokeilujen myötä sissitoiminnasta muodostui vuosikymmenten aikana peitteisillä, harvateisillä ja vesistöjen rikkomilla alueilla varteenotettava taistelulaji suomalaisista lähtökohdista muotoutuneeseen sotataitoon.

Arvoisa pääpromoottori, promovoitavat kunniatohtorit ja tohtorit, hyvät juhlavieraat;

Puolustusvoimien, sotataidon ja sotatieteellisen tutkimuksen kannalta elämme vakavia, mutta samalla mielenkiintoisia aikoja. Maailman tapahtumat ja ennen kaikkea kriisit ovat kautta aikojen osoittaneet, että niiden tutkimisella on merkitystä. Viimeistään nyt on asevoimien parissa tunnustettu, että tieteestä ja sen sovelluksista voi olla merkittävää hyötyä sotataidon kehittämiselle, välillisesti jopa kriisien tai sotien välttämiseksi. Sotataidon historiaa tutkineena uskallan väittää, että tutkimalla ja opiskelemalla voidaan laajentaa sotataidollista ymmärrystä ja taktista ajattelua. Etenkin sotataidon historia tarjoaa opetuksia, jotka ovat sovellettavissa käytäntöön ja joiden avulla voidaan löytää erilaisia vaihtoehtoja ratkaista sotilaallisia kriisejä ennen kuin ne laajenevat sodiksi.

Suomen sotataidon laatu on aina perustunut vahvasti käytännössä koettuun totuuteen. Vihollinen toimii tavallaan ja suomalaiset ovat kehittäneet maanpuolustusta omalla, juuri Suomen oloihin sopivalla tavalla. Ylivoiman jäljittelyn on todettu liian usein sotahistoriassa johtaneen karvaaseen tappioon. Tässä viisaudessa piilee myös sissitoiminnan kansallisen sotataidon soveltuvuuden ydin. Kaikista ja etenkin sotatekniikan suomista avuista huolimatta sissiltä vaadittiin hyvää ruumiillista ja henkistä kestävyyttä sekä mielikuvitusta, oveluutta ja kekseliäisyyttä. Suomalainen sotataito ja sen kehittyminen ei kuitenkaan ole saavuttanut loppuaan. Kaukaa viisaat päättäjät ja upseeristo ovat antaneet suomalaisen sotataidon elää jo sadan vuoden ajan kehittämällä sitä innovatiivisesti, mutta päämäärätietoisesti kohti asetettuja tavoitteita.

Kiitos.

Paraatit ja juhlat
´