Promoottori, professori Vesa Tynkkysen puhe tohtoripromootiossa

Maanpuolustuskorkeakoulu 7.9.2018 12.28
Tiedote

Maanpuolustuskorkeakoulun tohtoripromootiossa Säätytalolla 7.9.2018 pidetty promoottorin puhe

Herra tasavallan presidentti, puolustusvoimain herra komentaja, Maanpuolustuskorkeakoulun herra rehtori, arvoisat promovendit, hyvät naiset ja herrat

Arvoisat kuulijat, aivan aluksi on todettava hivenen keventäen, että puheeni täyttää JUFO-luokitellun, siis tieteellisesti kvalifioidun artikkelin tunnuspiirteet, sillä se on syvällisesti vertaisarvioitu ja tulenkin tarjoamaan sitä julkaistavaksi niin kansallisiin kuin kansainvälisiin laatujournaaleihin. Menettelemällä tällä tavoin saan täytettyä yhden professorille asetetun vuoden tulostavoitteen, eli artikkelin julkaisemisen arvostetussa tiedejulkaisussa.

Olemme tänään akateemisen tradition ytimessä. On juhlava hetki kokoontua Maanpuolustuskorkeakoulun toiseen tohtoripromootioon. Käsittelen seuraavana muutamalla ajatuksella sotatieteiden nykytilaa, ja luon eräitä ajatuksia tulevaisuuteen. Osoitan sanani teille arvoisat promovendit, koska sotatieteellisen tutkimuksen tulevaisuus ja kehittäminen on pitkälti teidän harteillanne.

Hyvät kuulijat, kovin usein kuulee mainittavan, että sotatieteet on nuori tieteenala, joka hakee paikkaansa tieteiden kentässä. Joillekin tuntuu olevan itseisarvo piehtaroida kadonneeksi luullun paradigman luoman tuskan ytimessä. Keskustelu näyttää kiertävän ympyrää ja palaa lähtöpisteeseen ilman älyllistä lopputulosta, asiat eivät etene. Myönnän, että edellä oleva ajatuskulku on hivenen provosoiva ja jopa aavistuksen ylivärikkäästi maalattu.

Voidaankin perustellusti kysyä, ovatko sotatieteet todellisuudessa silmiinpistävän nuori tieteenala, joka hakee akateemista paikkaansa ja tieteellistä sisältöään? Jos tarkastellaan sotatieteiden ydintä, keskiöön nousee sotaan ja sodankäyntiin liittyvä tutkimus olkoonkin, että sodan ja rauhan väliin jäävä harmaa ja samalla vaikeasti määriteltävä välitila on kasvanut viimeiset sata vuotta.

Tulevaa sotaa ja sen edellyttämiä muutos- ja kehittämistarpeita on tutkittu satoja vuosia, tarkastellaanpa asiaa puolustajan tai hyökkääjän näkökulmasta. Edellä olevien asioiden tutkimiseen on valjastettu kautta aikojen eri kansakuntien terävimpiä tutkijoita rahaa säästämättä. Sotaan liittyvällä tutkimuksella on siis erittäin pitkät perinteet niin kansainvälisesti kuin kansallisesti.

Edellä olevan perusteella on hivenen lapsellista puhua nuoresta paikkaansa hakevasta tieteenalasta. Maanpuolustuskorkeakoulu on eittämättä suomalaisessa yliopistokentässä 25 vuoden taipaleensa kautta nuori toimija, mutta sotatieteellinen tutkimus edustaa historiallisesti tarkasteltuna vuosisatoja vanhaa traditiota.

Akateemisen viitan väritys sotatieteissä noudatteleekin monenkirjavan maastopuvun kuviointia, joka ponnistaa alan tutkimuksen pitkistä perinteistä, unohtamatta suomalaisen yliopistokentän vaatimuksia ja traditioita. Olenkin sitä mieltä, että sotatieteissä paradigma on kristallin kirkas, vaikka sen karua olemusta halutaan ajoittain tarpeettomasti monimutkaistaa.

Niin sanottu "tulevan sodan kuva" muokkaa sotatieteellistä tutkimusta, jonka on elettävä ja kehityttävä sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa, jotta ei juututa esimerkiksi kylmän sodan juoksuhautoihin. Vaikka nykyään niin trendikäs hybridisodankäynti on tuonut luotien ujelluksen rinnalle bittien vihellyksen, ei sodankäynnin karu ydin ole hävinnyt. Pelkästään päivittäisten uutisten seuraaminen maailmalta antaa todistuksen kriittisellekin lukijalle edellä olevan väitteen paikkansapitävyydestä.

Maanpuolustuskorkeakoulua perustettaessa 25 vuotta sitten päädyttiin käsitteeseen "sotatieteet", toisin kuin yksikkömuotoinen kansainvälinen käsite "sotatiede". Monikkomuodolla haluttiin kuvastaa tieteenalan laaja-alaisuutta. Kaikilla näyttää olevan yhteinen ymmärrys siitä, että tieteenalan ytimen muodostaa sotataito, joka muodostuu sotilasstrategiasta, operaatiotaidosta ja taktiikasta. Kysymys on siis ytimestä, mikä ei kuulu minkään muun yliopiston mielenkiinnon tai tehtävien keskiöön.

Ytimen ympärillä on sitä tukevia sotatieteiden aloja, kuten esimerkiksi sotatekniikka tai sotilaspedagogiikka vain joitakin mainitakseni, jotka ainakin minun mielestäni hakevat olemassaolonsa oikeuden ytimen tarpeista.

Sotatieteiden monimuotoisuus on rikkaus ja toisaalta uhka. Maanpuolustuskorkeakoulun resurssit tutkimuksen alueella ovat hyvinkin rajalliset. Uhkana on vähäisten resurssien sirpaloituminen sotatieteiden laajaan kenttään, jos tutkimus ei hae perusteitaan ytimen tarpeista.

Korkeakoulu ei ole, eikä sen pidä ollakaan laaja-alainen yleisyliopisto, jossa viljellään ja kastellaan kaikenlaisia kukkia. Kukkalaatikko on pieni ja taimien on oltava tarkkaan valittuja. Keskittymällä vain oleelliseen päästään tutkimuksessa omilla alueillamme riittävän syvälle.

Arvoisat promovendit: te edustatte sotatieteiden ytimeen ja siihen oleellisesti liittyviä tutkimuksen aloja ja olette ottaneet merkittävän askeleen tieteen polulla. Usein kuulee sanottavan, että tohtorin tutkinto on maali ja tavoite. Lyhytnäköisesti ja erityisesti yksilön näkökulmasta ajatellen asia varmaan onkin näin. Kuitenkin suoritettu jatkotutkinto antaa valmiudet itsenäisen ja vaativan tutkimustyön toteuttamiseen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna teillä arvoisat promovendit on nyt käytössänne työkalut, joita ei pitäisi piilottaa työkalupakkiin pölyttymään.

Yhteiskunnassa vallitsee, hallinnonalasta riippumatta, ainakin jossain määrin strateginen malttamattomuus. Perusteita suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi pitäisi tuottaa nopeasti kuin liukuhihnalta. Usein käykin niin, että nopea selvitys otsikoidaan tutkimukseksi, vaikka todellinen tutkimus vaatii aikaa.

Yhteiskunnan kehittämiseksi nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan nopeita selvityksiä ja asiantuntija-arvioita, mutta niiden nimeäminen tutkimukseksi kääntyy pitkässä juoksussa itseään vastaan, eli tutkimuksen luotettavuus kärsii jokaisesta karille ajosta.

Teidän, arvoisat promovendit, on suunnattava katseenne pitkäjänteisiin ja vaativiin tutkimusprojekteihin. Tarkoitan pitkäjänteisyydellä ajallisesti useamman vuoden projekteja, joiden tavoitteena on antaa perusteita yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kehittämiselle unohtamatta sotatieteiden karua ydintä.

Miltä näyttää sotatieteellisen tutkimuksen tulevaisuus?

Tutkimuksen resurssien merkittävä lisääminen Maanpuolustuskorkeakoulussa perustuu jatkossa pitkälti ulkopuoliseen rahoituksen kasvattamiseen. Korkeakoulua ja samalla sotatieteitä lähellä olevat säätiöt ovat löytämässä yhteistoimintamuotoja, jotka luovat perusteita niin uusien tutkijoiden palkkaamiseksi kuin laajojen ja pitkäkestoisten tutkimusprojektien käynnistämiseksi. Laajemman ulkopuolisen rahoituksen joustavassa käytössä ja lisäämisessä näyttää merkittävin hidaste olevan valtionhallinnon byrokraattien jäykkyys. Nyt pitäisi painaa kaasua eikä jarrua.

Edellä esille tuoduissa kokonaisuuksissa teidän roolinne arvoisat promovoitavat kunniatohtorit on keskeinen, ajattepa asioita yhteiskunnallisina vaikuttajina, tieteen tekijöinä tai rahoittajien edustajina.

Verkottuminen muiden alojen tutkijoiden, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa niin kotimaassa kuin ulkomailla avaa mahdollisuuksia, joiden hyödyntämistä on harkittava tarkoin. Sitouduttaessa yhteisprojekteihin on päätöstä ohjaavana lähtökohtana oltava sotatieteisiin saatava hyöty. Osallistuminen sinällään ei ole itseisarvo, mutta tunnustan yhä laajenevan verkottumisen tarpeen.

Esitän seuraavana heiton, joka ei ole erityisen akateeminen mutta korkeakoulun tutkimuksen kehittämisen kannalta praktisen merkittävä. Ongelma on siis siinä, että jo lähitulevaisuudessa ulkopuolisella rahoituksella rekrytoitaville tutkijoille ei ole osoittaa tiloja, sillä Santahaminan kellaritkin on jo miehitetty.

Olisiko kuitenkin niin, että campusalueella oleva tyhjä kiinteistö pitäisi peruskorjata sotatieteiden tutkimuskeskuksen tiloiksi, kuten puolustusvoimauudistuksen yhteydessä sovittiin? Edellä oleva siis pelkästään vaatimattomana syntymäpäivälahjavinkkinä korkeakoulun suuntaan.

Arvoisat promovendit, hyvät läsnäolijat sotatieteellinen tutkimus on nousevalla suoralla ja nousukulman jyrkentämiseen on jatkossa hyvät edellytykset. On pitkälti teistä promovendit kiinni, miten jyrkäksi nousukulma muotoutuu. Ennustaminen on vaikea tieteen laji, joten esittämäni positiivisen näkemyksen kantavuus punnitaan varmaan seuraavassa promootiossa noin viiden vuoden päästä.

Paraatit ja juhlat