Sotahistorian emeritusprofessori Ohto Manninen juhli 80-vuotispäiväänsä

Historian havinaa… 1. elokuuta 1998 nimettiin Maanpuolustuskorkeakoulun kolme ensimmäistä professoria virkoihinsa. Yksi heistä oli Sotahistorian laitoksella sotahistorian professorina aloittanut filosofian tohtori Ohto Manninen. Viime sunnuntaina, 24. syyskuuta, Manninen täytti 80 vuotta.

Mannista voidaan pitää yhtenä suomalaisen historian- ja sotahistoriantutkimuksen raskassarjalaisista. Hänen tutkimuksensa, ennen kaikkea venäjänkieliseen alkuperäisaineistoon pohjautuen, ovat olleet uraa uurtavia. Yliopistouransa aikana Manninen ehti toimia professorina Helsingin yliopistossa, Tampereen yliopistossa sekä lopulta Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lisäksi Maanpuolustuskorkeakoulussa hän toimi tutkimusjohtajana. Opetus- ja tutkimustyön ohella hän toimi päätoimittajana Historiallisessa aikakauskirjassa sekä suurteoksessa ”Itsenäistymisen vuodet”

Kiinnostus sotahistoriaa kohtaan alkoi jo lapsena

Isona vaikuttajana Mannisen kiinnostukseen sotahistoriaa ja sen tutkimusta kohtaan oli hänen isoisänsä, runoilija Otto Manninen. Manninen muistelee yksittäistä hetkeä, kun hän istui isoisänsä sylissä keinutuolissa ja kuunteli tämän lukevan hänelle Runebergin runoa "Döbeln Juuttaalla".

- Sen jälkeen katselimme yhdessä Aarno Karimon kirjoittaman Kumpujen yö -kirjan kuvaa Porrassalmen taistelusta. Yksi isoisäni runoista on kaiverrettuna Porrassalmella sijaitsevaan muistopatsaaseen. Se on yksi selkeä muisto, jolloin kiinnostuin sodasta.

Toinen selkeä muistikuva vie vuoteen 1952.

- Vuonna 1952 Helsingin olympiakisojen aikaan löysin Kangasniemen kesähuvilalla Aleksei Novikov-Priboin kirjan Tsushiman meritaistelusta (1905). Tuolloin kiinnostuin merisodasta, ja harrastus jatkui niin että kirjoitin samaisen sodan aihepiiristä yliopiston historian opiskelijana yleisen historian laudaturtyön. Englanniksi käännetyn version vein mukanani Leningradin laivastoarkistoon 1990-luvulla. 

Mannisen kiinnostus sodankäyntiä kohtaan oli nähtävissä Reserviupseerikurssin kurssijulkaisussa vuonna 1963. (”Emma” viittaa pikakivääriin)

Monenlaisia muistoja uran varrelta

Pitkän ja kattavan uran varrelle mahtuu paljon muistoja, erityisesti arkistotutkimuksesta Venäjällä sekä Saksassa ja Ruotsissa. Yhtenä kohokohtana Manninen nostaa esiin kirjoitustyön Yhdysvalloista löytyneistä kadonneista Stella Polaris – papereista yhdessä Lauri Lehtosen ja Timo Lieneen kanssa. Operaatio Stella Polaris (lat. ’Pohjantähti’) viittaa operaatioon, jossa pyrittiin turvaamaan Suomen puolustusvoimien tiedustelutoiminnan edellytyksiä, jos Neuvostoliiton miehittäisi Suomen jatkosodan jälkeen. 

Manninen muistaa elävästi myös kutsun Leningradin meriarkiston johtajan puheille, hänen kirjoitettuaan eräästä Ahvenanmaan valtaussuunnitelmasta (1940). Kirjoituksesta seurasi kiihkeähköjä kirjoituksia Maarianhaminan lehdissä.

- Meriarkiston johtaja kertoi vastanneensa Moskovaan, ettei heillä ollut sellaista suunnitelmaa. Moitteiden jälkeen luin kuitenkin mikrofilmiltä samaisen suunnitelman, jonka oli allekirjoittanut, tai oikeammin yllekirjoittanut, amiraali Tributz.

Tänä päivänä emeritusprofessori Manninen viettää rauhallista eläkeläisen elämää, mutta kirjoittaminen jatkuu edelleen. Hän on kirjoittanut jo vuosia Sotilasaikakauslehden historianosastoon ja osallistuu myös sotaveteraanien julkaisuihin. 

Maanpuolustuskorkeakoulun ja sotahistorian oppiaineen väkeä Mannisen juhlatilaisuudessa 26.9.2023.

Maanpuolustuskorkeakoulu onnittelee merkkipäivän johdosta ja kiittää merkittävästä urasta sotahistorian parissa!