Väitöstilaisuus Suomen ja Neuvostoliiton välisistä asekaupoista kylmän sodan aikana

Valtiotieteiden maisteri Lauri Vuorisen sotahistorian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan julkisesti Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina-talon auditorio Itälinnakkeessa 28. helmikuuta 2025 kello 12 alkaen.
Tilaisuuden kustoksena toimii Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Petteri Jouko ja vastaväittäjänä Helsingin yliopiston poliittisen historian professori emeritus Kimmo Rentola.
Vuorisen väitöskirjan otsikko on Tavaraluotosta idänkaupan pakkopaitaan – Suomen sotilasmateriaalihankinnat Neuvostoliitosta 1959–1970. Tutkimus kuuluu sotahistorian alaan ja käsittelee Suomen puolustusvoimien materiaalihankintoja Neuvostoliitosta sekä niiden yhteyksiä Suomen ja Neuvostoliiton väliseen kaupankäyntiin ja poliittiseen päätöksentekoon.
Neuvostoliiton aloitteesta solmitut salaiset valtiosopimukset sitoivat Suomen asehankintoihin
Tutkimuksessa ilmenee, että Neuvostoliittoon suuntautuneita sotilasmateriaalihankintoja varten muotoutui huomattavan laaja, nimenomaisesti salaisten valtiosopimusten perustalle rakennettu sopimusten verkosto. Menettely poikkesi siviilipuolen neuvostokaupasta, jossa molemmille osapuolille säännönmukaisesti riittivät julkisten tavaranvaihtosopimusten ja tavaranvaihtopöytäkirjojen pohjalta laaditut hankintasopimukset. Materiaalihankintoja koskevien valtiosopimusten – korkeimman tason poliittisten tahdonilmausten – solmimiseen ryhdyttiin Neuvostoliiton aloitteesta.
Neuvostoliiton myöntämällä tavaraluotolla 1960-luvun alkuvuosina tehdyt hankinnat olivat sotilasjohdolle mieluisia, sillä luottovarat kohottivat huomattavasti perushankintamäärärahojen tasoa. Tavaraluoton pääosan tultua käytetyksi Suomen maataloustuotteiden vienti länsimarkkinoille alkoi vaikeutua 1960-luvun puolivälin lähestyessä. Tutkimuksessa havaitaan, että Suomen valtiojohto pyrki purkamaan vientipainetta Neuvostoliittoon, joka kuitenkin vaati maataloustuotekauppojen kytkemistä rahamääräisesti vastaaviin neuvostoliittolaisen sotilasmateriaalin hankintoihin. Maataloustuotteiden vientiä ja vastaavia sotilasmateriaalihankintoja koskevat järjestelyt sinetöitiin laatimalla useita salaisia valtiosopimuksia vuosina 1964–1965. Neuvostoliiton ylimmän poliittisen johdon tavoitteena oli todennäköisesti kahlita Suomi tiukemmin omaan vaikutuspiiriinsä lisäämällä Suomen puolustusvoimien riippuvuutta Neuvostoliiton asetoimituksista.
Tutkimus osoittaa, että Suomen sotilasjohto piti 1960-luvun puolivälissä muotoutunutta hankintajärjestelyä epäedullisena – suoranaisena pakkopaitana. Valtiosopimusten mukaiset neuvostohankinnat nimittäin nielivät vuodesta 1966 alkaen keskimäärin yli puolet jo entuudestaan niukoista perushankintamäärärahoista. Suomen sotilasjohto ryhtyi etsimään keinoja neuvostohankintojen radikaaliksi vähentämiseksi tai jopa kertakaikkiseksi lopettamiseksi. Sotilasjohdon hanke ei kuitenkaan onnistunut, sillä Suomen valtiojohto presidentti Urho Kekkosta myöten katsoi vallinneessa tilanteessa maataloustuotteiden viennin jatkamisen välttämättömäksi.
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuus järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun Santahamina-talon auditorio Itälinnakkeessa 28. helmikuuta 2025 kello 12 alkaen.
Väitöstilaisuuteen ilmoittautuminen on tehtävä 20. helmikuuta 2025 kello 16 mennessä osoitteessa https://www.lyyti.in/Vuorinen-vaitos.
Väitöskirjan voi ladata Doria-julkaisuarkistosta.
Väittelijän yhteystiedot
Lauri Vuorinen