Venäjä-tutkimuksen yhteisprofessuuri tuo uusinta tutkimustietoa opetukseen ja julkiseen keskusteluun
Yhteisprofessuurit-juttusarjan neljäs ja viimeinen osa kertoo apulaisprofessori Katri Pynnöniemestä, joka on hoitanut Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmän ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen Mannerheim-professuuria vuodesta 2017 alkaen.
Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusjohtaja Hannu Karin mukaan kyseisen yhteisprofessuurin tavoitteena on ollut opetuksen ja tutkimuksen lisäksi päästä osaksi Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin ja muiden siviilitutkimusorganisaatioiden tutkimusverkostoa:
”Menettelyn ajatuksena on, että Pynnöniemi toimii tiedonvälittäjän roolissa kahden eri maailman välillä, ymmärtäen Puolustusvoimien tarpeet ja tutkimuskysymykset, sekä tunnistaen siviilipuolella Puolustusvoimia kiinnostavan ja hyödyntävän tutkimuksen. Samalla hän myös vie meitä kiinnostavia tutkimuskysymyksiä Helsingin yliopiston tutkijoille pohdittavaksi. Voidaan ajatella hänen puhuvan sekä Puolustusvoimien että akateemisen maailman kieltä ja toimivan tulkkina molempiin suuntiin.”
Yhteistyökumppanina Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti on MPKK:n kannalta ihanteellinen:
”Aleksanteri-instituutilla on vakiintunut asema sekä kansallisessa että kansainvälisessä Venäjä-tutkimuksessa ja on siksi meidän kannaltamme hyvä yhteistyökumppani Venäjä-tutkimuksen saralla. Instituutti hyötyy järjestelystä myös, koska Venäjän turvallisuuspolitiikkaa ei ole siellä aiemmin tutkittu professoritasolla”, Kari jatkaa.
Maanpuolustuskorkeakoulun edellisen Venäjä-tutkijan, Alpo Juntusen, siirryttyä eläkkeelle vuonna 2012 havahduttiin tilanteeseen, jossa MPKK:lla tai Suomessa ylipäänsä ei ollut enää täysipäiväistä Venäjän ulko-, turvallisuus- ja sotilaspolitiikan tutkijaa. MPKK:n silloinen yhteiskuntasuhdevastaava Mika Piiroinen ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen rakensivat Opetus- ja kulttuuriministeriön, Mannerheim-säätiön, Maanpuolustuksen kannatussäätiön ja muiden maanpuolustusta lähellä olevien tahojen tuella yhteisprofessuurin rahoituskehikon, joka mahdollisti uuden professorin palkkaamisen. Lisäksi Mannerheim-säätiö päätti 100-vuotisjuhlavuonnaan antaa nimensä professuurin käyttöön.
Nyt, neljä vuotta myöhemmin, suomalainen Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimus ja opetus ovat taas voimissaan. Pynnöniemen tutkimus käsittelee Venäjän toimijuutta maailmanpolitiikassa, sekä miten turvallisuus ja uhkakuvat määritellään tänä päivänä Venäjällä. Periaatteena on ollut, että tutkimusaiheet ovat samoja molempien yliopistojen suuntaan.
MPKK:lla tutkimuksen kattokäsitteenä on ”Venäjä toimijana 2035-maailmassa”. Siihen sisältyviä tutkimusteemoja ovat muun muassa Venäjän strateginen ajattelu, uhkakuvien käyttö osana strategista viestintää ja erilaiset muut yhteistyöhankkeet. Parhaillaan Pynnöniemi johtaa MATINE-rahoitteista tutkimushanketta ja osallistuu kahteen Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) hankkeeseen Venäjän turvallisuuspolitiikan asiantuntijana.
Opetuksen osalta työtehtävissä on enemmän vaihtelevuutta yliopistosta riippuen; Helsingin yliopistolla Pynnöniemi vastaa kahdesta kurssikokonaisuudesta, kun taas MPKK:lla hän on pitänyt yksittäisiä luentoja osana Venäjä-ryhmän opetusta. Parhaillaan kuitenkin suunnitellaan hänen Helsingin yliopistolla vetämiensä luentosarjojen soveltavaa toteutusta myös MPKK:lla. Lisäksi Pynnöniemen työnkuvaan kuuluu tohtori- ja maisteriopiskelijoiden opinnäytetöiden ohjaus molemmilla yliopistoilla, sekä YE-opiskelijoiden diplomitöiden ohjaus MPKK:lla.
Pynnöniemi itse kuvailee yhteisprofessuurin merkitystä seuraavasti:
”Tämän yhteisprofessuurin avulla on pystytty pitkäjänteisesti luomaan ja kehittämään Venäjää koskevaa korkeatasoista tutkimusta. Näkisin, että professuurin vaikuttavuus tapahtuu tutkimuksen ohella pitkälti opetuksen ja ohjauksen kautta. Pidän tärkeänä sitä, että voin opetuksen ja ohjauksen avulla inspiroida opiskelijoita kiinnostumaan Venäjästä ja pohtimaan ulko- ja sotilaspolitiikan pulmakysymyksiä.”
Pynnöniemi toteaa, että yksi yhteisprofessuurin tärkeimmistä tehtävistä on tuoda Venäjää koskevaan keskusteluun tutkimukseen perustuvia näkemyksiä:
”Julkisen keskustelun osalta tavoitteen voisi tiivistää siten, että pystyisimme käymään kriittistä keskustelua asiallisesti. En ole minkään tietyn argumentin puolestapuhuja.”
Venäjän turvallisuus-, ulko- ja sotilaspolitiikan tutkimus on myös laajemmin Suomen kannalta itseisarvollista:
”Emme voi olla ulkomaisten ajatuspajojen tai kansainvälisen tutkimuksen varassa, koska ne kirjoitetaan toisesta kontekstista lähtöisin, vaikka ne olisivatkin kuinka laadukkaita. Suomessa on tärkeää olla omaa osaamista, joka perustuu venäläisen ajattelun pitkäaikaiseen tuntemiseen”, Pynnöniemi avaa.
Viime vuosi oli Venäjä-tutkimuksen kannalta poikkeuksellinen. Yhtäältä koronakriisi johti muun muassa kahden merkittävän konferenssin ja suunniteltujen aineistohankintamatkojen perumiseen, mutta toisaalta mahdollisti Venäjän hallinnon toiminnan tarkastelun kriisitilanteessa:
”Viime vuosi alkoi Venäjä-ympyröissä 15. tammikuuta, jolloin Putin piti vuosittaisen linjapuheensa ilmoittaen hallituksen ja pääministerin vaihdosta ja perustuslain muutoksista. Puhe herätti paljon keskustelua Venäjän tulevasta vallanperimyksestä, joka on aina kriisin paikka.”
”Aloitin myös viime vuonna projektin, jossa pyrittiin selvittämään, miten Venäjän valtionhallinto reagoi koronakriisiin. Seurasimme eri viranomaistoimijoiden tehtäviä ja hallinto-organisaation rakennetta ja teimme niistä kerätyn tiedon pohjalta lyhyitä tietoiskuja. Näistä tietoiskuista koottiin myös laajempi raportti, joka löytyy MPKK:n sivuilta”, Pynnöniemi kertoo.
Myös tälle vuodelle riittää suunnitelmia. Pynnöniemen johtama Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) tutkimusprojekti tarkastelee epävarmuustekijöitä toimintaympäristöanalyysissä, jatkaen Venäjän koronakriisin toimintatapojen analysointia. Sen ajatuksena on hyödyntää koronakriisiä omien analyysimallien ja tiettyjen hypoteesien testaamiseksi.
Tammikuussa järjestettiin Venäjä-ryhmän kansainvälinen tutkimusseminaari, johon osallistui Venäjä-tutkijoita Yhdysvalloista ja Euroopasta. Seminaarin aiheena oli strateginen pelote ja sitä käsittelevä venäläinen ajattelu ja keskustelu. Samalla osallistujat kävivät yhdessä läpi erilaisia analyysimenetelmiä sekä miten kyseisiä aiheita on tutkittu Lännessä. Seminaari oli Pynnöniemen mukaan hyvin tutkimusorientoitunut kokonaisuus, jossa ei sinänsä käsitelty suurta yleisöä kiinnostavia aiheita vaan perehdyttiin syvällisemmin esimerkiksi analyysimetodeihin:
”Tutkijan kannalta on hienoa päästä mukaan sellaisiin seminaareihin, joista oppii itsekin uutta, mutta tehtävämme on myös löytää keinot, joilla perustutkimus tuodaan sellaiseen muotoon, että siitä on mahdollista käydä laajempaa keskustelua. Molempia tarvitaan.”
Lisäksi tänä keväänä julkaistaan venäläistä patriotismia ja militarismia käsittelevä kirja, ”Patriotism and Militarism in Russia: A Quest for Internal Cohesion”. Kokoelmateos koostuu useista tieteellisistä artikkeleista, jotka tarkastelevat muun muassa Venäjän uhkakuvia historiallisesta perspektiivistä, vihollisen ja toisen käsitettä Putinin puheissa sekä sitä, miten vanhemman ja nuoremman venäläisen sukupolven käsitykset patriotismista eroavat toisistaan.
Lopuksi Pynnöniemi toteaa Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen tulevaisuuden olevan hyvällä pohjalla:
”Olemme nyt löytäneet hyvän tavan tehdä yhteistyötä sekä kotimaassa, että kansainvälisesti.”
