”Ole aina oma itsesi” – Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori Jari Kallion 60-vuotisjuhlahaastattelu

Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, kenraalimajuri Jari Kallio täytti 21. kesäkuuta 60 vuotta. Vuosista peräti 41 on kulunut Puolustusvoimien palveluksessa yli 20 eri tehtävässä, varusmiehestä kenraaliksi. Pitkälle uralle on mahtunut niin ulkomaan komennuksia kuin tasavallan presidentin adjutantin ja kolmen joukko-osaston komentajan tehtävät. Pitkä ja kunniakas ura saa ensi viikolla arvoisensa päätöksen, kun Kallio siirtyy ansaitulle eläkkeelle.

Sotilasura alkoi puolivahingossa

Vuonna 1961 syntyneen Kallion sotilasura alkoi varusmiehenä Säkylässä vuonna 1981. Juuri kotiutuneen nuoren vänrikin tulevaisuus vaikutti kuitenkin vielä epäselvältä. Kokelasaikana hän oli käynyt hakemassa opiskelemaan useampaan opinahjoon, ja armeijasta päästyään hänellä olikin kuusi opiskelupaikkaa, joista valita. Upseerin ura ei ollut Kallion mukaan ennen varusmiespalvelusta käynyt mielessä, ja omien sanojensa mukaan hän tulikin vain ”katsomaan”, miltä kadetin opinnot tuntuisivat. Hänellä oli myös toinen opiskelupaikka hyväksyttynä siltä varalta, ettei Santahamina vastaisikaan odotuksiin. Kävi kuitenkin niin, että vuonna 1984 valmistuneelta kadettikurssilta valmistui muuan luutnantti Kallio, valmiina ensimmäiseen kouluttajan tehtäväänsä Porin prikaatissa. 

Porissa vietetyn neljän vuoden jälkeen Kallion tie kulki muun muassa Kadettikoulun liikuntakasvatusupseeriksi ja Osloon sodan oikeussääntöjen kurssille. Vuonna 1995 hänet valittiin majurina presidentti Martti Ahtisaaren adjutantiksi, tehtävään, jossa hän toimi yhteensä kahdeksan vuoden ajan ja pääsi palvelemaan vielä seuraavaakin presidenttiä, Tarja Halosta. Adjutantin tehtävät hän nostaa esiin erittäin mielenkiintoisena ja yhteiskunnallisesti merkittävänä ajanjaksona, jota hän muistaa lämmöllä.

– Presidentin kansliasta jäin eniten kaipaamaan ihmisiä ja sitä henkeä, millä kaikki työskentelivät yhdessä. Siinä oli malliesimerkki siitä, miten töitä kuuluu pienellä porukalla tehdä, Kallio muistelee.

Adjutanttikauden jälkeen everstiluutnantti Kallio vietti vuoden Pääesikunnan kansainvälisellä osastolla. Samanaikaisesti hän suoritti International Commanding Officers -kurssin Oslossa valmistautuessaan lähtöön kansainväliseen kriisinhallintatehtävään Kosovoon. Vuonna 2004 Kalliosta tuli Kosovo Force -rauhanturvajoukkojen (KFOR) suomalais-irlantilaisen taisteluosaston komentaja ja myöhemmin KFOR:n Keskisen prikaatin komentaja. Ulkomailla vietetty aika oli opettavaista ja avartavaa ja antoi uuden näkökulman niin Puolustusvoimien toimintaan kuin koti-Suomen olosuhteisiin. 

– Kun on vuoden kriisialueella ja näkee ihmisten huolen ja tuskan ja tuhoutuneet alueet ja kodit, niin oppii arvostamaan tiettyjä asioita eri tavalla. 

Kansainvälinen toiminta on muun yhteiskunnan lailla tullut laajemmin osaksi myös Puolustusvoimien toimintaa. Kallio korostaa, että vaikka suomalaisten upseerien uralla etenemisen edellytyksenä ja lähtökohtana on kansainvälisen kokemuksen hankkiminen, sitä voi nykyisin saada monella eri tavalla. Kriisinhallinnan lisäksi kansainväliseen toimintaan sisältyvät kansainväliset harjoitukset, puolustusyhteistyö ja materiaaliyhteistyö eri maiden välillä. Ulkomaille lähteminen kannattaa kuitenkin Kallion mukaan aina.

– Ulkomailla näkee, miten muualla asiat hoidetaan ja ajatellaan. Koin kansainvälisyyden haasteena itselleni, mutta samalla sain todella paljon. 

Paluu Maanpuolustuskorkeakouluun

Kosovosta palattuaan Kallio siirtyi Kadettikoulun johtajaksi Santahaminaan vuonna 2005. Palveltuaan Santahaminassa niin kadettina, Kadettikoulun johtajana kuin Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorina, Kalliolla on vahva näkemys yliopiston kehittymisestä vuosien varrella. 

– MPKK:n asema on sen 28-vuotisen elinkaaren aikana vakiintunut vankaksi osaksi suomalaista yliopistokenttää. Vaikka tutkimuksemme on määrällisesti pientä, se on tunnustettu hyvin laadukkaaksi. Sotilasopetuslaitosten opetusmetodit ovat puolestaan aina olleet tunnetusti erinomaisen hyviä. 

MPKK:lla tehtävä tutkimus on myös aiheiltaan hyvin selkeästi rajattu yliopiston ydintehtävän, maanpuolustuksen ylläpitämisen, ympärille. Yliopiston strategia vuosille 2020-2025 linjaa, että kaikkien tutkittavien aiheiden tulee jollakin tavalla linkittyä kahteen tutkimusteemaan, sodan kuvan muutokseen tai Venäjän sotilaalliseen kykyyn. Kallion mukaan MPKK:lla on alusta asti ajateltu, että koska sotataidollista osaamista ei tutkita tai opeteta muualla, on tärkeää keskittyä juuri siihen. 

– Olen usein käyttänyt sanontaa, että muut yliopistot voivat tutkia jäätelön rakennetta, mutta me tutkimme ja opetamme sotataitoa. 

Samanaikaisesti Kallio kokee myös Puolustusvoimien kehittyneen parempaan suuntaan. Ulkoapäin katsottuna selkein kehitys on tapahtunut kalustossa ja tekniikassa, joka on aivan eri tasolla verrattuna 1980-lukuun, mutta Kallio korostaa erityisesti toimintatapojen muuttuneen merkittävästi. 

– Yksilön kuuleminen, arvostaminen ja kunnioittaminen on aivan eri tasolla kuin itse aloittaessani Puolustusvoimissa. Näkisin myös, että Puolustusvoimien arvostus yhteiskunnassa on kasvanut merkittävästi, mikä näkyy tasaisena nousuna maine- ja luottamusmittauksissa. Uskoisin, että hyvät tulokset eivät johdu pelkästään siitä, että luomme turvallisuuden tunnetta, vaan siitä, miten toimimme ja kohtelemme toisiamme. Kasvanut luottamus taas osaltaan lisää turvallisuuden tunnetta yhteiskunnassa. 

Hyvä johtaja kuulee alaisiaan

Kadettikoululta eversti Kallio siirtyi muutamaksi vuodeksi Maavoimien esikuntaan, kunnes nousi vuonna 2010 Utin jääkärirykmentin komentajaksi. Ensimmäinen joukko-osaston komentajuus oli osoitus korkeasta luottamuksesta, mutta toi mukanaan myös vastuun yli 600 varusmiehen ja henkilökunnan jäsenen johtamisesta. Kallion mukaan hyvällä johtajalla on kyky havainnoida ja arvioida tilannetta ja uskaltaa tehdä sen perusteella päätöksiä. Vielä enemmän rohkeutta vaatii pysyä kiinni päätöksissä, vaikka aluksi vaikuttaisikin, että ne eivät toimisi. 

– Yksi mottoni on ollut, että ”älä ikinä katso taaksepäin.” Ei katsota peruutuspeiliin, kun päätös on tehty ja mennään sen kanssa eteenpäin. Jossittelu ei yleensä vie mihinkään. 

Näistä ajatuksista huolimatta Kallio ei koe noudattaneensa mitään tiettyä johtamisen kultaista ohjetta uransa aikana. Parhaaseen tulokseen niin johtajana kuin alaisena pääsee Kallion mukaan olemalla oma itsensä. Hän on ohjeistanut kadetteja, että vaikka nuorena johtajana on helppo lähteä matkimaan omien roolimallien tai jopa elokuvista tuttujen johtajien tyyliä, jonkun muun kuin itsensä esittäminen alkaa pidemmän päälle rasittaa. 

– Jos tässä olisi 40 vuotta vetänyt jotain roolia, niin olisi se aika raskaaksi käynyt. Olemme kaikki yksilöitä, joilla on omat tapamme ja maneerimme. Siksi en usko, että olisi tiettyä kirjasta opittua mallia, jolla pärjäisi johtajana parhaiten. 

Itseään Kallio kuvailee rauhallisena johtajana. 

– Joidenkin mukaan jopa liian rauhallisena, Kallio nauraa. 

Periaatteena hänellä on ollut, että työhuoneen ovi on aina auki. Siitä kuka tahansa on voinut tulla kysymään tai varmistamaan minkä tahansa asian nopeasti. Kallio uskoo, että hyvällä johtajalla on aina aikaa kuunnella alaisiaan ja vastata heidän kysymyksiinsä. 

– Olen halunnut välittää alaisilleni tunteen, että tänne voi aina tulla.

Omalta uraltaan hän haluaa nostaa esiin yhden roolimallin, omien opiskeluaikojensa Kadettikoulun johtajan, eversti Sami Sihvon. 

– Hän oli todella esimerkillinen johtaja ja minulla on ollut ilo tavata häntä eri yhteyksissä myös kadettiaikojen jälkeen. Väitän, että jos muilta minun ikäluokkani upseereilta kysytään, niin moni nostaisi esiin saman henkilön. Arvostus, mitä kaikki kadetit häntä kohtaan osoittivat, oli todella suurta. 

Ei kahta samanlaista paikkaa

Kahden Utissa vietetyn vuoden jälkeen Kallio siirtyi Pääesikunnan suunnitteluosaston kautta Karjalan prikaatin komentajaksi vuonna 2014, nousten samalla kenraalikuntaan prikaatikenraaliksi ylentymisen myötä. Sieltä matka jatkui Maavoimien operaatiopäälliköksi vuonna 2017 ja lopulta kenraalimajurina Maanpuolustuskorkeakoulun rehtoriksi vuonna 2018. 

Kallio ei mielellään lähde vertaamaan keskenään pitkän uran varrelta kertyneitä tehtäviä, koska ne ovat kaikki olleet mielenkiintoisia, haastavia ja omalla tavallaan hienoja. Jokainen tehtävä on tuonut tullessaan uutta osaamista, ihmisiä ja ympäristöjä, joilla on kaikilla ollut merkityksensä Kallion elämässä.  

– Tekisin vääryyttä, mikäli nostaisin jonkin esiin muita parempana. 

Kaikista palveluspaikoista on jäänyt mukaan erilaisia oppeja, joita on ollut hyvä viedä eteenpäin uusiin paikkoihin. Kallio näkeekin Puolustusvoimien eri haarojen erilaiset toimintatavat ja käytännöt vahvuutena. 

– Olen tuonut MPKK:lle mukanani kaikki ne asiat, jotka olen oppinut siitä asti, kun olin nuorena luutnanttina Porin prikaatissa. 

Puolustusvoimilla työskentelystä kuulee usein sanottavan, että kahta samanlaista päivää ei koskaan ole. Kallio allekirjoittaa väitteen. Myös omaan urapolkuun on ollut hyvät vaikutusmahdollisuudet, ja upseerin uralla on ollut tarjolla runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Kallio kannustaakin MPKK:lle hakemista harkitsevia hakemaan rohkeasti ja rakentamaan itsensä näköistä polkua. 

– On tällä uralla huonojakin päiviä ollut, mutta en ole koskaan joutunut katumaan tai miettimään, olisiko jossain muualla päässyt helpommalla. 

Ura takana, elämä edessä

Rehtori Kallion sotilasura päättyy ensi viikolla, mutta laakereilleen hän ei aio jäädä lepäämään. Ensimmäiset päivät kuluvat koti-Helsingissä, josta Kallio vaimoineen siirtyy Turun saaristoon loppukesäksi. Siellä odottaa vanhemmilta peritty mökki ja sen askareet. Parainen on Kallion kotiseutua ja saaristo on aina toiminut perheen tukikohtana. Myös syksylle on suunnitelmia, mutta niistä kuullaan myöhemmin lisää. 

– Sanotaan, että joitakin suunnitelmia on, mutta en kerro niistä sen enempää, koska ne eivät ole vielä virallisia. Mutta muutamaan kuukauteen ei kuitenkaan tapahdu muuta kuin lomailua. 

Kallio tunnetaan aktiivisena urheilun harrastajana. Erityisen lähellä sydäntä ovat aina olleet suunnistus, salibandy ja pyöräily. Hän on myös intohimoinen penkkiurheilija, ja perheelle tuttu näky on vuosien ajan ollut Kallio sohvan äärellä katsomassa urheilua samalla, kun on lukenut ja kommentoinut työpapereita. Myös Huuhkajien taivalta jalkapallon EM-kisoissa on tullut seurattua tiiviisti. Kallion mukaan urheilun merkitys on aina ollut hänelle hyvin keskeinen asia.

– Fyysinen kunto pitää ihmisen terveenä, auttaa jaksamaan ja on usein myös henkisen hyvinvoinnin taustalla. Jos jaksaa fyysisesti, jaksaa todennäköisemmin myös henkisesti. 

Seuraajalleen Kallio näkee jättävänsä hyvässä tilanteessa olevan Maanpuolustuskorkeakoulun. Yliopistolla on selkeä strategia ja kehittämisen suunta, mutta samanaikaisesti huolta herättää tulevaisuuden budjettileikkaukset ja resurssitilanne. Ratkaisun Kallio näkee löytyvän omaan tehtävään keskittymisestä yhä tiiviimmin. Hän toivoo myös, että MPKK nähdään jatkossakin kiinnostavana työnantajana, joka kykenee houkuttelemaan niin sotilas- kuin siviilipuolen huippuosaajia töihin. 

41 vuoden jälkeen olo on haikea, mutta Kalliolla on ollut aikaa valmistautua lähdön hetkeen. Upseerien lakisääteisen eläkeiän takia päivämäärä 30.6.2021 on ollut jo pitkään tiedossa. 

– Käytännössä olen jo vuoden -84 syksyllä tiennyt, että viimeistään ensi viikon keskiviikko on viimeinen työpäiväni, mikäli täällä pysyn töissä. Toki olisin voinut lähteä jo aikaisemmin, mutta kun tätä tehtävää minulle tarjottiin, niin ajattelin, että jos tarjotaan kultaharkkoa hopealautaselta, niin ei siitä kannata kieltäytyäkään. Siksi halusin katsoa vielä tämän viimeisen kortin, enkä ole sitä katunut.