Informaatioherruus -teos avaa näkymän Kiinan sotilasstrategiaan
Informaatioherruus - Kiinan sotilasstrategia ja sodan kuva kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella -kirja käsittelee Kiinan sotilasstrategian kehitystä kylmän sodan jälkeen.
Kirjan kirjoittajan, Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Matti Purasen mukaan Kiinan strategiassa on tapahtunut kehitystä, jonka myötä kiinalainen sodan kuva on suuntautunut kohti informaation ja älykkään teknologian painottamista.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Kiinan suurimmaksi sotilaalliseksi haastajaksi nousi Yhdysvallat ja Kiinan on siten täytynyt uudistaa strategiaansa Yhdysvaltojen ja nopeasti muuttuvan maailman esittämien haasteiden mukaisesti.
- Kiinan nykypäivän sotilasstrategia on pitkälti osa tätä samaa, kylmän sodan lopun jälkeisen strategisen uudelleenkalibroinnin jatkumoa, Puranen kertoo.
Puranen huomauttaa, että kylmän sodan päättyminen oli merkittävä käänne myös Kiinalle, joka ryhtyi valmistautumaan rajoitetumpaan, merelliseen konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa, etenkin Taiwanin kohtalosta. Purasen mukaan Taiwanin ongelman ratkaiseminen on koko Kiinan sotilasstrategian ydinkysymys. Tutkimus käy läpi myös Taiwanin konfliktin taustoja sekä Taiwanin paikkaa Kiinan sotilasstrategisessa ajattelussa.
Kirja kuvaa myös maailmapoliittisten valtarakenteiden muutosta. Puranen muistuttaa, että Kiinan globaali merkitys on kasvanut hurjaa tahtia viime vuosikymmeninä. Kiina on noussut vahvan talouskasvunsa myötä myös merkittäväksi sotilaalliseksi voimatekijäksi maailmassa, vaikka se puoli ei Kiinasta vielä kaikkialla ole näkyvää.
- Tämä ei näy välttämättä Euroopassa vielä vahvasti, koska Kiina on keskittynyt oman lähiympäristönsä turvallisuuskysymyksiin ja laajentanut sotilaallista läsnäoloaan maailmalle varsin pragmaattisesti ja varovaisesti. Mutta on odotettavissa, että myös Kiinan näkyvämpi sotilaallinen voimankäyttö ulottuu lähitulevaisuudessa lähemmäs myös omaa lähiympäristöämme, sanotaanko nyt vaikka esimerkiksi arktisella alueella, Puranen pohtii.
Kiinan sotilasstrategiaa tarkastellaan tutkimuksessa Purasen mukaan evolutionaarisena prosessina, joka tähyää kauas tulevaisuuteen, mutta jossa on aina vahvasti mukana menneisyyden tuomaa polkuriippuuvutta. Tämän vuoksi tutkimuksen tarkoitus ei ollut katsoa pelkästään 2020-luvun tapahtumia vaan pidempää historiallista jatkumoa:
- Kiina on käytännössä seurannut tutkitulla aikakaudella tarkasti Yhdysvaltain käymiä sotia esimerkiksi Jugoslaviassa, Irakissa ja Afganistanissa, ja pyrkinyt muodostamaan näistä konflikteista vetämiensä tulkintojen pohjalle jonkinlaista Taiwanin olosuhteisiin räätälöityä ”vastastrategiaa” amerikkalaiselle sodankäyntitavalle. Sille tarjoiltiin tähän myös oiva tilaisuus, sillä Yhdysvaltain kädet olivat sidotut terrorinvastaisissa operaatioissaan, Puranen kertoo.
Varsinaisen tutkimuskohteensa, Kiinan sotilasstrategian kylmän sodan jälkeisen kehityksen lisäksi tutkimus on kiinnostunut myös sotilasstrategian kehittymisen yleisistä periaatteista ja teoreettisista ulottuvuuksista. Purasen mukaan tutkimus tarkastelee kiinalaista sodan paradigmaa analysoimalla kiinalaisen sotilaskeskustelun avainkäsitteitä sekä Kiinan sotilaallisten suorituskykyjen rakentamista. Sodan paradigma on valtion tai tietyn valtiojoukon yhteisesti jakama käsitys siitä, miten ja mistä syistä lähitulevaisuuden sotia tullaan käymään ja miten niihin tulisi varautua.
Voit lukea kirjan täältä. (Doria-julkaisuarkisto)
