Kadettikoulutus elää aikansa aallonharjalla

Itsenäisen Suomen kadettikoulutusta on tänä vuonna takana sata vuotta. Millaisia eväitä menneiltä vuosikymmeniltä on saatu tulevaan, ja miltä kadettikoulutus kenties näyttää seuraavan sadan vuoden päästä?

Kadettikoulun johtaja, eversti Juha Helle – itse kadettikurssia 76 – kantaa tehtäväänsä ylpeydellä varsinkin näin kadettikoulutuksen juhlavuotena. Vaihtelevien työtehtävien kokemus selkärepussaan Helle siirtyi nykyiseen tehtäväänsä elokuussa 2018. Tässä työssä tärkeimmäksi tehtäväkseen Helle sanoo kadettien kasvattamisen, mikä luonnistuu sekä valvomalla heille annettavaa opetusta että tietysti kohtaamalla opiskelijat. Siinä sivussa Kadettikoulun johtajan rooliin kuuluu olla yhteydessä ainelaitoksiin ja muihin sotakouluihin, millä varmistetaan tutkintovaatimusten täyttyminen ja opintojen yhteensovittaminen.

Historia opettaa

Itsenäisen Suomen kadettikoulutuksen satavuotista historiaa tarkasteltaessa Helle myöntää arvostavansa suuresti menneiden sukupolvien ja kurssien koulutusta. Kadettikoulun nykytilasta puhuessaan hän aloittaa menneisyydestä: kadettikoulutus on aina elänyt ajassa mukana ja mukautunut ympäristönsä muutoksiin. Vaikka sillä on aina tietyt omat reunaehtonsa, ei Helteen mielestä ole syytä puhua paikalleen juuttuneesta mallista. Kadettikoulutus vuonna 2019 on veistetty sadan vuoden kokemuksella sellaiseksi, mikä nähdään parhaaksi juuri tänä aikana. Kolmisen vuotta sitten siirryttiin koulutusohjelmapohjaiseen tutkintomalliin, mikä on osoitus siitä, että koulutuksessa voidaan toteuttaa suurempiakin muutoksia organisaation näkökulmasta. Tällä hetkellä Helteen näköpiirissä ei ole aihetta – saatikka käskyjä – suurille muutoksille.

Perinteiden paikan kadettien koulutuksessa Helle näkee edelleen tulevina vuosikymmeninä. Vaikka kadettikoulutus itsenäisessä Suomessa alkoi vasta vuonna 1919, suomalaisten kouluttaminen upseerin tehtäviin alkoi jo 1779. Osa perinteistä siis juontaa juurensa vuosisatojen taakse. Helle tiedostaa, että vuosikymmeniä tai jopa -satoja vanhat tavat saattavat vaikuttaa ulkopuolisen silmään hieman vanhanaikaiselta. Todellisuudessa pitkä historia on vahvistanut perinteitä sekä luonut niistä sopivia myös nykypäivään. Uuden vuosituhannen uudet tavat voivat olla tulevaisuuden perinteitä, mutta tärkeimpien perinteiden kestävyyttä Helle ei epäile.

– Ne perinteet, jotka me opetamme kadeteille ja velvoitamme heidän myös omaksuvan, kestävät ajan patinan aika hienosti. Jos perinteet ovat säilyneet sen 250 vuotta vuodesta 1779, niin uskon, että ne kestävät lähivuosikymmenetkin. Toisin sanoen en näe, että perinteiden sisältöihin tulisi välttämättä jotakin kovin uutta, Helle linjaa.

Helle haluaa, että kadettien arvomaailmaan kuuluu niin velvollisuudentuntoisuutta, auttavaisuutta sekä isänmaallisuutta – pitkälti sitä, mitä upseereilta on aina odotettu. 2030-luvulla kadetin opinnot aloittavan arvomaailma on tietysti erilainen kuin mitä se oli vaikka vuonna 1920, mutta samoista ydinarvoista pidetään silti kiinni. Sata vuotta takana antaa paljon eväitä tulevaisuuteen mutta ei määrittele sitä. Ennen kaikkea historia antaa neuvoa siitä, miten toimia upseerina sekä nykyään että tulevaisuudessa.

Ulos luokasta ja kone käteen?

Suuri osa luutnantin arvomerkit saaneista valmistuneista lähtee varuskuntiin työskentelemään varusmiesten kouluttajiksi, minkä takia kadettikoulussa seurataan jatkuvasti varusmieskoulutuksessa tapahtuvia muutoksia. Koulutus 2020 -hanke on ollut pilotoitavana jo viime heinäkuusta lähtien, mutta kadettikoulussa siihen liittyviä seikkoja on pohdittu jo pitkään. Maanpuolustuskorkeakoululla upseerien koulutuksessa on aina oltava muutama askel edellä varsinaista varusmieskoulutusta, sillä täältä on valmistuttava kouluttajia, jotka pärjäävät taidoillaan vielä viidenkin vuoden päästä. Varusmieskoulutuksen tulevaisuus on kadettikoulun tätä päivää.

Opetustavoissa puhaltaa uusia tuulia niin varusmieskoulutuksessa kuin kadettien korkeakoulutuksessa. Käänteinen oppiminen ja digitaaliset oppimisympäristöt ovat hyvin vuotta 2019, ja näitä menetelmiä hyödynnetään myös sillä silmällä, että tuleva varusmiesten kouluttaja hallitsee ne toimiessaan johtajana varuskunnassa. Helteen arvion mukaan hyviksi koettuja opetusmenetelmiä tullaan kokeilemaan ja käyttämään myös tulevaisuudessa. Vanhanaikaiseksi ja jopa tehottomaksi koetut siirretään taka-alalle: iänikuisesta massaluennoimisesta pyritään pienempiin ryhmiin ja aktiivisempaan osallistamiseen.

Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella tutkitaan ja opetetaan jatkuvasti uusia menetelmiä. Helle on kuitenkin varma, että laitoksella ei tartuta turhaan trendikkäisiin "ismeihin" tai innovaatioihin vaan kaikki perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Johtamisen ja pedagogiikan saralla tapahtuvia muutoksia seurataan siis viileällä otteella.

– En näe, että olisimme jonkinlainen eksperimentaatiolaitos, jossa kadeteilla kokeillaan joitakin uusia tai mullistavia tapoja. Tämän sanottuani kuitenkin uskon, että täällä ollaan varmasti kehityksessä mukana, Helle toteaa.

Kadetin koulutukseen kuuluu oleellisesti myös sotilaan taitojen hallitseminen. Näiden taitojen hankkiminen ja harjoittaminen tapahtuvat usein luokkahuoneen ulkopuolella, ja Helle kehuukin, kuinka paljon kadetit työskentelevät maastossa. Näin on myös tulevaisuudessa. Sotilaan käytännön taidoissa mittavien yksittäisten muutosten sijasta Helle painottaa jatkuvaa puolustushaarojen kehityksen seurantaa: tähän kuuluu esimerkiksi teknisten laitteiden ja järjestelmien uusimpien mallien hyödyntäminen.

– Koulutusvälineet meillä on kehittyneet niin, että pystytään todenmukaisemmin harjoittelemaan. Pienenä esimerkkinä taisteluensiavun koulutuksessa on menty merkittäviä harppauksia eteenpäin, Helle valottaa.

Kadettien opintopolut

Kadettiupseerien määrästä on ollut viime aikoina keskustelua. Eräiden näkemyksien mukaan upseerien määrää pitäisi lisätä, mikä tapahtuisi kadettikurssin kokoa kasvattamalla. Helle ei näe syytä ottaa kantaa kadettikurssin kokoon tulevaisuudessa, vaan antaa Puolustusvoimien johdon tehdä päätökset. Hän kuitenkin huomauttaa, että suuremmat notkahdukset aloitusvahvuudessa – jompaankumpaan suuntaan –loisivat varmasti käytännöllisiä haasteita esimerkiksi opetus- ja majoittumisresurssien suhteen.

– Jos nähdään tarvetta muuttaa kurssin kokoa suuntaan tai toiseen, uskon, että muutokset tulevat olemaan hyvin maltillisia, Helle arvioi.

Suuret muutokset eivät ole ajankohtaisia Pääesikunnassakaan. Maanpuolustuskorkeakoulun vuosipäivässä Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Ilkka Korkiamäki puhui upseerien ammattikunnan tulevaisuudennäkymistä ja tuli johtopäätökseen, että nykyisenkokoiset kadettikurssit vastaavat hyvin työelämän tarjoamia upseerin virkapaikkoja.

– Ainakaan yksittäisten ylisuurien kadettikurssien käynnistämiselle ei ole tarvetta. Ne ovat muutenkin osoittautuneet hankalaksi upseerien virkaurien suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa, Korkiamäki sanoi.

Kadettikoulutuksen hakijamäärien suhteen Helle on positiivinen. Ensimmäiseksi hän yltyy kehumaan toimivaa varusmieskoulutusta, joka helpottaa sotilasammatillista rekrytointia. Täysin passiiviseksi ei saa kuitenkaan ryhtyä, vaan kadettikoulutuksesta ja upseerin urasta viestimistä on jatkettava. Mitä useampi on tietoinen uramahdollisuudesta, sitä todennäköisimmin kadettikoulu saa yhä parempia hakijoita. Positiivinen näkemys Helteellä on myös naisten hakeutumisesta kadettikouluun. Suuria muutoksia naisten määrässä kadettikoulutuksessa on vaikea arvioida, sillä hakeutuminen on aina yhteydessä naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Ellei muutoksia yleiseen järjestelmään ole luvassa, naiskadettien määrä pysynee samoissa mittasuhteissa. Tasa-arvoisuudesta ei luovuta tulevaisuudessakaan.

– Olemme ryhdikäs yliopisto ja ehdottomasti myös tasa-arvoinen sellainen, Helle vakuuttaa.

Itsenäisen Suomen kadettikoulutus täyttää vuoden alussa 100 vuotta. Merkkivuosi huomioidaan Maanpuolustuskorkeakoululla erilaisten juttujen muodossa. Juhla huipentuu 1. helmikuuta Senaatintorilla järjestettävään paraatiin, jota seuraamaan on vapaa pääsy.