Hyppää sisältöön

Liikuntatieteen yhteisprofessuuri nosti opetuksen ja tutkimuksen uudelle tasolle

Maanpuolustuskorkeakoulu
5.3.2021 9.50
Liikuntabiologian professori Heikki Kyröläinen

Yhteisprofessuurilla tarkoitetaan menettelyä, jossa yksi professori jakaa työaikansa kahden yliopiston välillä. Yhteisprofessuurien tarkoitus on lisätä yliopistojen välistä yhteistyötä, parantaa opetuksen laatua ja avata ovia tutkimusyhteistyön laajentamiselle. Maanpuolustuskorkeakoululla yhteisprofessuureja on neljä.

Yhteisprofessuurit ovat lähtökohtaisesti määräaikaisia, mutta samanaikaisesti sekä Puolustusvoimille että Maanpuolustuskorkeakoululle tärkeä keino pitkäaikaiseen yhteistoimintaan siviiliyliopistojen kanssa. 

Yhteisprofessuurit täydentävät Maanpuolustuskorkeakoulun yliopistoyhteistyötä näiden professuurien aloilla ja avaavat molemmille sopimusosapuolille toistensa tutkimus- ja yhteistyöverkostoja. Niiden myötä Puolustusvoimat on päässyt hyödyntämään viimeisimpiä akateemisia tutkimustuloksia ja vastavuoroisesti tuomaan uusia aihealueita yliopistomaailmaan.

Heikki Kyröläinen on toiminut Maanpuolustuskorkeakoulun ja Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian  yhteisprofessorina jo vuodesta 2006, erityisalueenaan sotilaan fyysinen toimintakyky. Viimeisimmän viisivuotissopimuksen myötä professuuri jatkuu vielä ainakin vuoteen 2026. 

Pian Maanpuolustuskorkeakoulun perustamisen vuonna 1993 jälkeen koulun johto havahtui tarpeeseen lisätä sotilaan fyysisen toimintakyvyn tutkimusta ja sen opetusta kadeteille ja jatko-opiskelijoille. Selkein kotimainen vastaus tähän tarpeeseen löytyi Jyväskylän yliopistosta, jossa MPKK:n edustajat vierailivat vuonna 1997. Kyröläinen työskenteli samaan aikaan Jyväskylässä, väiteltyään kaksi vuotta aiemmin liikuntatieteiden tohtoriksi samasta opinahjosta. 

”Silloin MPKK oli uusi tiedekorkeakoulu. Minulle jäi mieleen kaksi asiaa, mitä johto halusi: ensimmäisenä se, että tieteen tasoa MPKK:lla saataisiin nostettua yhteistyön kautta. Toiseksi he halusivat, että tulevat kouluttajat ymmärtäisivät enemmän ihmiskehon kuormittamisesta ja palautumisesta, ja pystyisivät siten paremmin kehittämään varusmiesten fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa. Ja siitä se yhteistyö sitten alkoi”, Kyröläinen kertoo.

Kyröläinen palkattiin ensin MPKK:lle opettamaan kadetteja 25 opintoviikon edestä. Työn jatkuttua muutaman vuoden hän sai lehtoraatin vuonna 2003. 

”Siinä vaiheessa huomattiin, että tutkimustakin pitäisi tehdä yhteistyössä. Kokosimme yhdessä Matti Santtilan kanssa Taistelija 2005 – fyysisen suorituskyvyn tutkimustoiminta -kirjan, jonka tarkoituksena oli kerätä yhteen kaikki Suomessa sotilaan fyysisestä toimintakyvystä tehty tutkimus”, hän avaa. 

Kirjan merkitys sekä MPKK:n liikuntabiologisen tutkimuksen että yhteisprofessuurin itsensä kannalta oli myös liikuntatieteen dosentti Santtilan mukaan ratkaiseva: 

”Rakensimme tutkimukselle viitekehyksen ja pohdimme samalla tulevaisuuden tutkimusongelmia ja -tarpeita sekä tutkimustoiminnan kehittämistä ja uudelleenorganisointia. Kaikki sotilaan fyysiseen toimintakykyyn liittyvä tutkimus oli silloin vielä hyvin sirpaleista ja epäjohdonmukaista. Kirjan johtopäätöksinä olivat tämän yhteisprofessuurin aikaansaaminen ja tutkijoiden määrän lisääminen MPKK:lla. Se toimi koko MPKK:n liikuntatieteellisen tutkimusalan kehityksen kulminaatiopisteenä ja yhdisti MPKK:n, Jyväskylän yliopiston ja muita keskeisiä toimijoita, Heikin johdolla”, Santtila kertoo. 

Kirjan julkaisun jälkeen Kyröläisen lehtoraatti muuttui yhteisprofessuuriksi vuonna 2006. Sen jälkeen MPKK:n liikuntatieteellinen tutkimus, opetus ja kansainvälinen yhteistyö ovat ottaneet valtavia harppauksia eteenpäin. 

”Kun aloitin MPKK:lla, täällä oli liikunta- ja tiedustelulinja, jossa vain liikuntatieteeseen erikoistuneet opiskelijat saivat sotilaan fyysisen toimintakyvyn koulutusta. Opetuksen uudistuttua kaikille kadeteille annetaan nykyisin tietoa ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta sekä niiden muutoksista kuormituksen alaisena. Aiheesta erityisesti kiinnostuneille me tarjoamme mahdollisuuden kirjoittaa gradun liikuntatieteen aihepiiristä. Sen edellytyksenä on tietty määrä liikuntatieteellisiä opintoja pohjalla sekä käytännön harjoittelua. Nykyisin liikuntatieteen opintoja on integroitu laajemmin osaksi upseerinopintoja.” 

”Tutkimuksen osalta meillä on ollut jatkuvasti laajempia hankkeita, jotka ovat lähteneet liikkeelle Pääesikunnasta tai jopa Puolustusministeriöstä asti. Näistä esimerkkejä ovat reserviläisten fyysistä kuntoa ja harjoittelua mitanneet tutkimukset, joita on tehty säännöllisin väliajoin. Toinen, kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt, hanke on ollut varusmiehiltä kerättyyn dataan pohjautuneet populaatioperusteiset tutkimukset, joissa on päästy tutkimaan kokonaisia miespuolisia ikäluokkia”, Kyröläinen avaa tutkimuksen kehittymistä vuosien varrella. 

”Kaiken tutkimuksen lähtökohtana on, että sillä täytyy olla merkitystä ja sovellusarvoa Puolustusvoimille. Toisaalta, kun teemme yhteistyötä Jyväskylän yliopiston kanssa, haluamme myös, että tutkimuksella on tieteellistä arvoa. Siksi olemme pyrkineet julkaisemaan artikkeleita myös kansainvälisillä tiedefoorumeilla. Tämä tutkimuksen kaksoisrooli on mielestäni win-win tilanne.” 

Myös kansainvälinen yhteistyö on noussut Kyröläisen yhteisprofessuurin myötä uudelle tasolle. Siitä merkittävä esimerkki on kansainvälinen sotilaan fyysisen toimintakyvyn kongressisarja ICSPP, joka järjestettiin Kyröläisen ja Santtilan johdolla ensimmäisen kerran Jyväskylässä vuonna 2005 Pääesikunnan silloisen henkilöstöpäällikön Esa Tarvaisen aloitteesta. Sittemmin kongressi on järjestetty Bostonissa, Melbournessa ja Quebec Cityssä, ja seuraavan kerran vuonna 2023 Lontoossa. 

”Viimeisimpään kongressiin tuli 700 tutkijaa ja asiantuntijaa 32 eri maasta ja siellä pidettiin yli 500 poikkitieteellistä esitystä eli tästä on tullut valtavan kokoinen tapahtuma. Lisäksi siellä on aseteknologian yrityksiä esittelemässä omia tuotteitaan ja innovaatioitaan, kuten asuja, varusteita, sensoreita ja seurantalaitteita. Olemme oppineet valtavasti toisiltamme”, Matti Santtila kuvailee. 

Kongressisarja on myös poikinut lukuisia yhteistyöprojekteja ja kontakteja ympäri maailmaa. Yhteistyötä on tehty muun muassa Yhdysvaltojen, Australian ja Sveitsin asevoimien tutkimuslaitosten kanssa. ICSPP:n lisäksi Kyröläinen toimi kansainvälisen sotilasurheiluliiton tiedekomission ensimmäisenä puheenjohtajana, mikä tarjosi toisen foorumin tutkimusyhteistyön eteenpäin viemiseksi. Myös Pohjoismaiden välillä yhteistyö on ollut tiivistä. 

Kaiken kaikkiaan Kyröläinen kokee yhteisprofessuurinsa olleen valtavan positiivinen asia kaikille osapuolille, MPKK:lle, Puolustusvoimille ja Jyväskylän yliopistolle. 

”Olen vakuuttunut, että tämä yhteisprofessuuri on tuonut nimenomaan tutkimuksen puolelle paljon tätä kansainvälisyyttä ja lisännyt julkaisujen määrää. Opetuspuolella ne kadetit ja sotilaat, jotka ovat halunneet erikoistua tälle alalle ovat saaneet viimeisintä tietoa siitä, mitä meillä ja maailmalla tiedetään sotilaan fyysisestä toimintakyvystä. Tavoitteena on ollut siirtää uusin tutkimustieto suoraan opetukseen.”

Lopuksi Kyröläinen kertoo vielä olevansa iloinen siitä, että Pääesikunta ja sen henkilöstöosasto ovat olleet niin vahvasti kaiken kehitystoiminnan takana.