Merisodankäynti muutoksessa

Tuoreessa teoksessa ”Nykyaikainen merisodankäynti” tarkastellaan yleisten sodankäynnin muutostekijöiden ja vaatimusten vaikutusta merisodankäyntiin toisen maailmansodan jälkeen. Ensisijaisesti oppikirjaksi suunniteltu yleistajuinen teos on vapaasti saatavilla ja näin ollen soveltuu kaikille nykyaikaisesta merisodankäynnistä kiinnostuneille.

Merisotaopin pääopettaja komentaja Ville Vänskä nostaa tuoreessa teoksessaan Nykyaikainen merisodankäynti esiin nykyaikaisen merisodankäynnin keskeisiä piirteitä ja kehityskulkuja. Vaikka tekniikan kehitys onkin ajan saatossa muovannut merisodankäyntiä, sen taustalla vaikuttava teoria ja periaatteet ovat säilyneet varsin muuttumattomina. Merenherruuden tai nykytermein merenhallinnan saavuttaminen on edelleen keskeinen merisodankäynnin tavoite, mutta keinot sen saavuttamiseksi ovat muutoksessa. 

Toisen maailmansodan jälkeisen merisodankäynnin kehitysvaiheet

Vänskä jakaa teoksessaan toisen maailmansodan jälkeisen merisodankäynnin kehityksen kolmeen vaiheeseen: kylmään sotaan, nykyiseen sekä tulevaisuuden merisodankäyntiin. Kylmän sodan ajan merisodankäynti keskittyi ensisijaisesti valtioiden välille ja taisteluissa merivoimaa vastaan taisteltiin merivoimalla. Muutos perinteiseksi luonnehdittuun, suhteellisen helposti hallittavaan kylmän sodan merisodankäyntiin oli havaittavissa vuosien 1990–91 Persianlahden sodassa, jossa ensimmäisiä operaatiota suoritettiin merellä ennen varsinaisen sodan alkua. Persianlahden sodan jälkeistä ajanjaksoa Vänskä luonnehtii nykyiseksi merisodankäynniksi, jolle tyypillistä ovat epäsymmetriset ilmiöt, kuten terrorismi ja merirosvous. Laivastoa ja merivoimaa hyödynnetään myös entistä laajemmin osana kriisinhallintaa ja esimerkiksi erilaisissa poliisitehtävissä. 

Kolmannen merisodankäynnin kehitysvaiheen, tulevaisuuden merisodankäynnin, keskiöön Vänskä nostaa keinoälysovellusten kaltaiset teknologiat sekä entistä laajemman verkottumisen eri puolustushaarojen välillä. Huomattavaa on, että sodankäynnin ulottuvuuksia on tullut lisää, mikä kasvattaa entisestään taisteluiden tempoa. Vänskän mukaan tulevaisuudessa merivoimat ei sodi vain merivoimaa vastaan, vaan valmius toimia yhteistyössä eri puolustushaarojen kanssa myös informaatioulottuvuudessa on keskeinen. Kyky hyödyntää informaatiota päätösten tukena tuleekin määrittämään entistä vahvemmin taistelun kulkua. Vaikka Vänskä näkee teknologian ohjaavan tulevaisuuden merisodankäyntiä, inhimillisen kontrollin merkitys on edelleen keskeinen.

- Kansainväliset sodan oikeussäännöt edellyttävät, että kun käytetään asejärjestelmiä tai asevaikutusta, niin inhimillisen kontrollin tulee säilyä. Viime kädessä ihmisen tulee tehdä päätös siitä voimankäytöstä, Vänskä kuvaa ihmisen merkitystä tulevaisuuden merisodankäynnissä.

Meriyhteyksien alati korostuva merkitys

Suomen vahvuuksiksi merisodankäynnissä Vänskä nostaa merivoimien pitkäjänteisen tutkimukseen ja tarpeeseen perustuvan kehittämisen. Myös Suomen kyky toimia haastavissa erikoisolosuhteissa luo Suomelle kotikenttäedun. Meriyhteydet ovat Suomelle erityisen tärkeitä etenkin huoltovarmuuden näkökulmasta, mikä korostaakin entisestään merivoimien roolia.

Valtiollisessa meristrategiassa nostetaan esiin meriyhteyksien alati korostuva merkitys. Vänskä peräänkuuluttaakin teoksessaan maanpuolustuksen piiriin suunnatun meristrategian tärkeyttä, jotta meriyhteyksien kasvava merkitys ja merisodankäynnin verkottunut luonne ymmärrettäisiin vahvemmin osaksi kokonaismaanpuolustusta.

- Meriyhteydet ovat yhteiskunnan toiminnan edellytys. Tarvitsemme merivoimat, jotta kokonaisuuden muut osat pystyvät toimimaan, Vänskä päättää.

Lue Nykyaikainen merisodankäynti tästä