Hyppää sisältöön

Sotahistorian tutkijat koolla Jatkosota-seminaarissa Maanpuolustuskorkeakoululla

Maanpuolustuskorkeakoulu
Julkaisuajankohta 28.4.2022 12.12

Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitos järjesti tiistaina 26. huhtikuuta 2022 Jatkosota-seminaarin. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian tutkijat kävivät seminaarissa läpi uusinta jatkosotaa käsittelevää tutkimusta.

Sotahistorian professori Petteri Jouko valaisi seminaariväelle käynnissä olevia sotahistorian tutkimushankkeita ja raotti tulevia tutkimusaihioita.

Seminaarin pääajatuksena oli luoda kuva Maanpuolustuskorkeakoulun sota- ja sotataidon historiantutkimuksen nykytilasta ja käydä keskustelua jatkosotatutkimuksen tilasta kahdeksan vuosikymmentä tapahtuneen jälkeen. 

Seminaariin osallistui nelisenkymmentä sotahistorian tutkijaa, Maanpuolustuskorkeakoulun tohtoriopiskelijaa sekä arkisto-, museo- ja kirjastoalan asiantuntijaa. 

Sotahistorian tutkimusta tarvitaan

Seminaarin avannut Sotataidon laitoksen johtaja, eversti Petteri Kajanmaa pohti avaussanoissaan sotahistorian ja käynnissä olevan Ukrainan sodan yhteneväisyyksiä. Kajanmaa kiteytti, että nyt jos koskaan tarvitsemme myös sotahistorian tutkimuksesta kumpuavaa ymmärrystä sodankäynnin lainalaisuuksista.

Seminaarin ensimmäisessä osiossa sotahistorian professori Petteri Jouko kävi läpi viime vuosien tutkimuskenttää ja tulevia tavoitteita sotahistorian oppiaineen näkökulmasta. 

– Aika ajoin on tärkeää esitellä meidän hankkeitamme muille, käydä keskustelua sotiemme historian tutkimuksesta sekä samalla herätellä ajatuksia siitä, millaisia tutkimushankkeita tulisi jatkossa tuottaa, professori Jouko tiivisti.

Tiedämme jatkosodasta paljon

Sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen alusti tämän jälkeen teemasta Mitä tiedämme jatkosodasta? Karjalainen päätti esityksensä sanoihin:

– Tiedämme Jatkosodasta erittäin paljon, mutta…

Tällä kesken jättämällään ajatuksella Karjalainen haastoi osallistujat miettimään, millaista jatkosotatutkimusta tarvitsemme jatkossa. Sotahistorian tieteenalalla on kaavailuja muun muassa jatkosodan sotakokemusten analysoimisesta aiempaa laajemman tutkimushankkeen voimin.  

Seminaarin toinen osio koostui kolmesta tiedusteluteemaan liittyneestä puheenvuorosta. Sotatieteiden tohtori Heidi Ruotsalainen esitelmöi sotilasasiamiesjärjestelmästä sodassa ja rauhassa, sotatieteiden tohtori, everstiluutnantti (evp) Vladimir Panschin jatkosodan sotilasvastavakoilusta ja kapteeni, sotatieteiden maisteri Santtu Kauppinen Osasto Paatsalon kaukopartiotoiminnasta. 

Esitysten jälkeen käydyssä vilkkaassa paneelikeskustelussa korostettiin jatkosodan radiotiedustelun merkitystä. Useissa puheenvuoroissa painotettiin menestyksellisten sotatoimien edellyttävän onnistunutta tiedustelua.

Seminaarin kolmannen osan teemana oli jatkosodan sodankäynti. Sotatieteiden tohtori, everstiluutnantti Juha Ratinen esitelmöi suomalaisesta liikekannallepanojärjestelmästä, sotilasprofessori emeritus, eversti (evp) Pasi Kesseli tykistötaktiikasta ja sotatieteiden tohtori, eversti (evp) Hannu Liimatta jalkaväkitaktiikasta. Paneelikeskustelussa esiin nousi muun muassa harjoittelun merkitys. Moni 1920–1930-luvuilla harjoiteltu tai kehitetty asia osoitti jatkosodassa vahvuutensa. 

Seminaaripuheenvuoroissa kävi myös ilmi, että jokainen tutkijasukupolvi luo uusia lenkkejä olemassa olevaan tutkimusten ketjuun. Jatkosotatutkimuksessa tämä näkyy muun muassa siten, että viime vuosina siviiliyliopistoissa pinnalla on ollut eritoten sodan kokemuksen tutkimus. Se mihin tutkimus suuntautuu jatkossa, on vain osin arvailtavissa. 

Tutkijayhteistyötä tarvitaan

– Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian tutkimuksen suuntaviivat ovat kuitenkin selvät. Väitöskirjoja syntyy keskimäärin yksi vuodessa, ja sotien 1939–1945 historiaan sekä kylmän sodan historiaan kiinnittyvät tutkimushankkeet ovat käynnissä, professori Jouko tiivisti.

Seminaarin tutkimuksellisen annin lisäksi apulaisprofessori Karjalainen painotti tutkijoiden ja muun tutkimusväen tapaamisen tärkeyttä parin vuoden poikkeusajan jälkeen. 

– Sotahistorian omat tutkimusvoimavarat ovat niin rajalliset, että laajempien hankkeiden läpivienti on mahdollista vain laajan dosentti- ja muun tutkijajoukon yhteistyönä. Vain yhteistyöllä pääsemme tutkimuksellisiin läpimurtoihin, Karjalainen muistutti.

´