Suomalainen operaatiotaito ja taktiikka muutoksessa?
Helmikuun 13. päivänä julkaistun "Eversti Valo Nihtilä – suomalaisen taktiikan kehittäjä" -teoksen julkistamistilaisuudessa tarkasteltiin Nihtilän ajattelun ja elämäntyön merkitystä nykypäivän suomalaisen operaatiotaidon ja taktiikan näkökulmasta.
Suomalaisen sotataidon sotilasprofessori, komentaja Juuso Säämänen arvioi omassa puheenvuorossaan eversti Valo Nihtilän lähes sata vuotta sitten esittämien taktisten periaatteiden olevan yhä relevantteja. Maaston ja olosuhteiden hyödyntäminen, joukkojen ja tulenkäytön painopisteen muodostaminen ja yllätykseen pyrkiminen olivat ja ovat yhä keino tasoittaa joukkojen välisiä voimasuhteita sekä välttää omia tappioita.
Edellä mainitut Nihtilän määrittämät taktiset periaatteet ovat sovellettavissa maavoimien taistelun ohella myös merellä ja ilmassa tai vaikkapa informaatio- tai kybertoimintaympäristöissä – toteutustapa vain on totutusta poikkeava, Säämänen totesi esityksessään.
Suomalaisen operaatiotaidon ja taktiikan kehittäminen on sotilasprofessori Säämäsen mukaan tällä hetkellä melko samankaltaisessa tilanteessa kuin Nihtilän kypsytellessä ajatuksiaan lähes sata vuotta sitten. Tuolloin Nihtilä sovelsi omaksumiansa tietoja vallinneeseen tilanteeseen ja Suomen olosuhteisiin.
Nato vaikuttaa kansalliseen operaatiotaitoon ja taktiikkaan
Suomen liittyminen Pohjois-Atlantin puolustusliittoon vaikuttaa Säämäsen mukaan eittämättä kansalliseen operaatiotaitoon ja taktiikkaan. Aiemmin lähtökohtana olleen alivoimaisuuden rinnalle nousee väistämättä määrällisesti ylivoimaisen toimijan sotataidollisia elementtejä.
Liittoutumisen mukanaan tuomia ja suomalaisille uusia sodankäynnin reunaehtoja sekä lainalaisuuksia on kyettävä soveltamaan kansallisesti. Pelkkä toimintatapojen omaksuminen ei riitä, koska Säämäsen arvion mukaan sodanajan kokoonpanoon jää yhä paljon reserviläisistä muodostettavia joukkoja, joita käytetään vain ja ainoastaan Suomen alueella kansallisen puolustuksen tehtäviin.
– Näiden joukkojen on kyettävä hyödyntämään tiedossamme olevia taidollisia vahvuuksia, sillä materiaalista ylivoimaa emme varmastikaan tule kaikkien joukkojen kohdalla saavuttamaan, Säämänen kiteytti.
Säämänen päätti puheenvuoronsa arvioon, jonka mukaan liittoutuneen Suomen tarpeisiin soveltuvan operaatiotaidon ja taktiikan määrittely ei käy kädenkäänteessä, ei edes muutamassa vuodessa – etenkin, jos se tehdään tutkimukseen perustuen.
– Jos Nihtilän oman operatiivisen ajattelun kehittyminen ja kokonaiskuvan muodostuminen oli kaksikymmentä vuotta kestänyt ja itseään ruokkinut ajatusprosessi, ei hektisessä informaatiotulvan virrassa ajelehtiva nykyihminen ole juurikaan Nihtilää kyvykkäämpi, arveli Säämänen.
