Väitöstilaisuus tiedustelutoimialan ja median suhteen kehittymisestä Britanniassa

Majuri Olli Teirilän strategian tieteenalaan lukeutuva väitöskirja tarkastetaan julkisesti Maanpuolustuskorkeakoulun Santahaminatalon auditorio Itälinnakkeessa perjantaina 14. kesäkuuta 2024 kello 12 alkaen.

Tilaisuuden kustoksena toimii Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Tommi Koivula ja vastaväittäjänä Lontoon King’s Collegen professori Michael S. Goodman.

Teirilän väitöskirjan otsikko on From Weapons of Mass Destruction to Snowden and Beyond – Development of Intelligence-media Relationship in Britain ja se on laadittu strategian tieteenalalle.

Väitöskirja käsittelee tiedustelutoimialan ja julkisuuden, erityisesti median välisen suhteen kehittymistä Britanniassa. Vertaileva tapaustutkimus keskittyi siihen, miten media – neljä brittiläistä sanomalehteä: The Guardian, The Independent, The Times ja The Telegraph – käsitteli tiedustelutoimialaa Britannian valmistautuessa vuoden 2003 Irakin sotaan ja kymmenen vuotta myöhemmin Edward Snowdenin paljastusten yhteydessä. Tutkimus sijoittaa tapaukset osaksi suhteen pidempiaikaista kehitystä, aina 1900-luvun alusta saakka, luoden katsauksen myös sen tulevaisuuden näkymiin.

Yhteiset hyödyt avoimemman vuorovaikutussuhteen ajurina?

Tiedusteluasiat ovat vähitellen tulleet julkisemmiksi, mutta paradoksaalisesti tiedusteluyhteisöt ovat samalla pyrkineet säilyttämään salaisen luonteensa. Tiedon ja julkisuuden risteyskohdasta on tullut keskeinen tutkimuskohde yleisen toimialaa koskevan tietoisuuden lisääntyessä ja median roolin kehittyessä käsitysten muokkaajana. Britanniassa tapahtui 1900–luvulla muutos asenteissa “salaiseen valtioon”, mikä johti myös laajempaan kulttuuriseen muutokseen. Tiedustelun merkitys ei vähentynytkään kylmän sodan jälkeen; sen sijaan vuorovaikutus toimialan sekä median välillä ja toimialaa koskeva raportointi syvenivät. Irakin sodan valmistelut ja Snowdenin paljastukset heijastelivat tätä muutosta, osoittaen kasvavaa avoimuutta ja salaisuuksien purkamista, mikä edisti myös tiedustelututkimusten kehitystä.

Irakin sodan tapauksen mediaraportointi keskittyi tarkastelemaan pääasiassa tiedustelutietojen ja päätöksenteon välistä yhteyttä. Sitä vastoin Snowdenin tapaus keskittyi enemmän tiedustelutietojen keräämisen ongelmallisuuteen. Eroista huolimatta molemmat tapaukset korostivat tiedustelutietojen keskeistä roolia päätöksenteossa ja kansallisessa turvallisuudessa.

Tutkimus perustui kahdelle keskeiselle lähtökohtaoletukselle. Ensinnäkin se esitti, että Irakin sodan tiedustelunäkökohtia koskeva raportointi loi pohjan kriittisemmälle tarkastelulle myöhemmin, kuten Snowdenin tapauksessa. Toinen oletus oli, että tietyt tiedotusvälineiden segmentit hahmottivat hallitsemattomat tiedustelupalvelut uhkaksi liberaalille yhteiskunnalle Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuuden teorian mukaisesti. Odotusten vastaisesti aineiston analyysi ei täysin tukenut turvallistamisteorian soveltamista tiedotusvälineiden raportointiin. Vaikka kriittisiä elementtejä oli läsnä, ne ilmenivät hienovaraisilla tavoilla poiketen teorian odottamista eksplisiittisistä sisällöistä ja tavoitteista. Tiedotusvälineiden vivahteikkaat erot osoittivat kuitenkin erilaisia viitekehyksiä raportoinnille sekä lähestymistapoja ja näkökulmia tiedustelutoimialan toimintaan tapausten yhteydessä.

Tutkimuksen keskeinen havainto oli median valmiuden keskustella tiedustelukysymyksistä kehittyminen ajan myötä. 1900-luvun lopun kehitys merkitsi tämän muutoksen alkua, joka huipentui laajempiin ja syvällisempiin julkisiin keskusteluihin Irakin ja Snowdenin tapausten aikana. Tutkimus osoitti, että mediavetoinen julkinen keskustelu vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi muutoksiin valvontamekanismeissa ja tiedusteluyhteisöjen vastuullisuuteen. Ainakin niiltä osin, kun on julkisesti mahdollista päätellä.

Tämän tutkimuksen pääasiallisena panoksena tiedusteluntutkimukselle on metodologisen rakenteen kehittäminen kansallisten tiedusteluihin liittyvien diskurssien laadulliseen analysointiin sekä uusi teoria tiedustelutoimialan ja julkisuuden suhteesta. Johtopäätös on, että tiedusteluyhteisö tarvitsee julkisuutta legitimiteetilleen, hallinto pyrkii hallitsemaan avoimuutta ja media käyttää toimialan julkista ulottuutta lisätäkseen yleisön ymmärrystä – muodostaen kaiken kaikkiaan herkän tasapainon, joka on ratkaisevan tärkeä estämään tiedustelutoimialasta, ja sen mahdollisista epäonnistumisista muodostumasta eksistentiaalisia uhkia yhteiskunnalle. Tutkimuksen johtopäätös on, että kun tämä kolmen osapuolen tasapaino säilyy yhteistyökykyisenä, ilman vihamielisyyttä, se myös edistää avoimempaa ja vastuullisempaa tiedustelutoimialan kehittymistä.

Majuri Olli Teirilä valmistui Maanpuolustuskorkeakoulusta vuonna 2004, ja on palvellut maavoimien joukko-osastojen lisäksi muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun silloisella Strategian laitoksella. Hän on väitöskirjansa lisäksi julkaissut tiedustelutoimialaa sekä sen ja median välistä suhdetta koskevia artikkeleita kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisuissa.

Väitöstilaisuuteen ilmoittautuminen 6.6.2024 klo 12 mennessä osoitteessa: https://lyyti.in/teirilan-vaitos 

Väitöskirjan voi ladata Doria-julkaisuarkistosta. 

Väittelijän yhteystiedot

Olli Teirilä
[email protected]