Hyppää sisältöön

Strategian tieteenala vahvasti ajan hermolla

Maanpuolustuskorkeakoulu
4.10.2021 10.13

Suomen ainoana sotilasstrategian oppituolina MPKK:n strategian professuuri määrittelee pitkälti strategian tutkimuksen ja opetuksen tulevaisuuden suuntaviivoja. Strategian tuore professori Tommi Koivula korostaakin sotilasstrategian tutkimuksen merkitystä Puolustusvoimien laajentuneen toimintakentän ja jännitteisen toimintaympäristön haasteisiin vastaamisessa.

Strategian professori Tommi Koivula

Aika tarkalleen seitsemäntoista vuotta sitten jalkaväkimiinoihin liittyvästä julkisuudesta väitellyt tuore yhteiskuntatieteiden tohtori tarttui erikoistutkijan työpaikkailmoitukseen Maanpuolustuskorkeakoululla. Nyt professori Tommi Koivula perehtyy jälleen uuteen tehtävään tuoreena strategian professorina samassa organisaatiossa. Nykyisessä tehtävässään Koivulan vastuulla on ennen kaikkea strategian tutkimuksen ja tutkimuskoulutuksen suuntaviivojen hahmottelu. Jännitteinen toimintaympäristö ja ajankohtaiset kehityskulut, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen suurvaltakilpailu näkyvätkin vahvasti strategian tutkimuksessa ja opetuksessa. Strategian tieteenalan  tulee hänen mukaansa olla ajan hermolla ja kyetä katsomaan myös hiukan tulevaisuuteen. 

– Sanotaan näin raadollisesti, että huonot ajat ovat meidän oppiaineelle leimallisesti hyviä aikoja. Kun on kriisi ja jännitteitä, yleensä strategia ja kansallisen turvallisuuden ilmiöt kiinnostavat enemmän. Yksi meidän oppiaineen tehtävä olisi oppia pysymään jatkuvasti hereillä maailman suunnasta ja tällaisista keskeisistä globaaleista ja myöskin alueellisista kehityskuluista, jotka ovat Suomen kannalta kiinnostavia, Koivula sanoo.

Strategian tieteenalalla tutkitaan valtion tai valtioiden muodostaman yhteisön turvallisuuspäämääriä ja niiden tavoittelua, erityisesti poliittisin sotilaallisin tai taloudellisin keinoin. Tieteenalan yhtymäkohtia muihin tieteenaloihin on Koivulan mukaan paljon, minkä vuoksi yhteistyön merkitys on keskeistä myös hänen työssään. 

Strategian tutkimus poliittisen tavoitteenasettelun tukena

Strategian tutkimuksen yhtenä tehtävänä onkin Koivulan mukaan kehittää teoriaa ja käsitteistöä strategisen ajattelun tueksi kansallisessa ympäristössä. On kuitenkin aiheellista tunnistaa pienen valtion resurssien rajallisuus. 

–  Näin pienenä valtiona me joudumme usein seuraamaan  ympäristön kehityskulkuja voimatta vaikuttaa siihen hirveän paljon itse. Meidän ympäristö on mitä on ja teemme parhaamme vaikuttaaksemme siihen, mutta monet asiat tapahtuvat siitä huolimatta meidän toimintaympäristössä, Koivula muistuttaa.

Rajallisista resurssien myötä Koivula korostaa tavoitteenasettelun merkitystä toiminnan suuntaamisessa ja osana aktiivista toimijuutta.

– Strategialle on ominaista tavoitteiden ja päämäärien asettelu ja niihin voimme vaikuttaa.  Ehkä tällaisten hahmotteluiden kautta voimme pohtia myös omaa opetusta ja tutkimusta, että millainen on meille hyvä turvallisuusympäristö, ja mitä me käytännössä haluamme ja mitä meidän kannattaisi tavoitella omassa turvallisuusympäristössämme. Voimme kyllä vaikuttaa erinäisin asioihin joko yksin, toimimalla samanmielisten valtioiden kanssa tai erilaisissa monenkeskisissä turvallisuuselimissä.

Ajankohtaisten tutkimusaiheiden myötä strategian oppiaine voidaankin Koivulan mukaan nähdä eräänlaisena rajapintana Puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan välillä. 

– Jos tätä oppiainetta miettii, olemme yksi näistä Maanpuolustuskorkeakoulun ja Puolustusvoimien ikkunoista muuhun yhteiskuntaan. Nämä asiat kiinnostavat suurta yleisöä ja nämä asiat herättävät julkista keskustelua sekä median mielenkiintoa ja konkretisoituvat usein alustustuspyyntöinä. Tässäkin mielessä pidän oppiainetta tärkeänä ja relevanttina, jota kannattaa kehittää eteenpäin, Koivula sanoo.

Suomalainen sotilasstrategia uudelleentarkastelussa

Strategian oppiaineessa on tunnistettu tarve tutkia strategista ajattelua ja hahmotella sen opettamisen tapoja. Suomalainen perinne asevoiman käytöstä maanpuolustuksen instrumenttina vaikuttaa Koivulan mukaan vahvasti siihen, että strategisen ajattelun opettaminen on vielä lapsenkengissä. 

– Emme ole kansallisesti hirveän paljon tehneet tämän eteen Suomessa. Toisaalta se on ymmärrettävää, jos mietitään suurvaltojen sotilasoppilaitoksia, niissä joudutaan miettimään millä tavalla tällaista sotilasstrategista ajattelua opetetaan upseereille: mitä asevoimilla tehdään ja millaisia asevoimien käyttötapoja on erilaisissa tilanteissa, Koivula sanoo. 

Koivulan mukaan Puolustusvoimien laajentunut toimintakenttä ja toimintaympäristön muutos osaltaan edellyttää suomalaisen sotilasstrategian luonteen uudelleentarkastelua.

–Maailma on muuttunut varsinkin kylmän sodan jälkeisellä ajalla ja Suomessakin monet asiat ovat myllertäneet asevoimien toimintakenttää. Paitsi kriisinhallinnassa ja rauhanturvatehtävissä, Puolustusvoimien tehtäväkenttä on kasvanut ja meille on tullut lakisääteisiä tehtäviä antaa tarvittaessa apua muille EU-maille. Nyt tavallaan se kriisin luonne mikä voidaan kuvitella tässä meidän ympäristössä, ei ole  niin yksiselitteisesti enää sitä, että Suomeen hyökätään tai ei hyökätä vaan sitä meidän voima a voidaan tarvita jossain muualla, jossakin muussa mittakaavassa tai ominaisuudessa. Tämä tuo entistä enemmän painetta pohtia myös suomalaisen sotilasstrategian luonnetta, Koivula päättää.